|
01. Nighttime Deception
02. Shaking First Thing in the Morning
03. Slow Night for Traffic
04. Remoras
05. Laid the Ghosts to Rest
06. Hierarchy
07. Heart Stop
Kesto: 45:33 |
Eipä tarvitse Callistonkaan olla enää yksin Suomenmaalla, kun tällaiset raskaat postcore-yhtyeet alkavat olla tavanomaisia täälläkin. Tosin Radar käväisi ottamassa vauhtia genren syntysijoilla Ruotsissa: levylle löytyi nimittäin maineikas miksaaja, muun muassa Cult Of Lunan kanssa työskennellyt Magnus Lindberg.
Vahvat ja arvoisensa raamit tämä bändin omakustannealbumi ansaitseekin. Yhtyeen tyyli ei huikentele kohti taivaita, vaan soinnut piileskelevät enemmänkin hylätyissä taloissa, aamuyön hämyssä ja viimeisen raja-aidan raivoisassa ylityksessä. Remorasia leimaa rauhallinen tahti, joka on tuttu esimerkiksi Neurosisin viimeisimmiltä levyiltä. Kuulaat kitarat tunnelmoivat kauniisti lyijynraskaan riffitaustan edessä, ja biiseissä yhdistyvät hienosti tuskaisa lohduttomuus ja melankolisuus.
Vaikka Remoras ei sykähdytä jokaisella 45 minuutillaan, Radar osaa maalata näitä tumman- ja vaaleanharmaita tunnetiloja ajatuksen kanssa. Varsinainen tylsyys pysyy siis poissa, ja musiikki huokuu luonnollisella hengitysrytmillä eteenpäin. Myös levyn lisäelementit on tyylikkäästi valittu. Vierailevalla laulajalla Markus Kahilalla on puhtaassa herkistelyssään omaperäisen jännä ja jollain tapaa vanhahtava sointi, ja päähahmo Jaakko Pulkin rhodes-piano tuo mukaan lisää utua ja eilispäivän fiilistä. Ylipäätään voisi sanoa, että aina Radarin ei tarvitsisi edes iskeä sitä huuto/rouhinta-vaihdetta päälle, sillä tuo yöllistä yksinäisyyttä kuvastava, vähäeleinen tunnelmointikin jo toimii niin hyvin - Earth-henkinen, instrumentaalina toteutettu nimibiisi olkoon tästä todisteena.
Remoras oli minulle positiivinen yllätys. Useimmiten tämäntyyliset bändit ovat demotasolla vielä raakileita ja liiaksi esikuviensa viitekehykseen nojaavia bändejä, mutta Radarilla on todellista visiota ja tunnevoimaa biiseissään. Tästä vain hakemaan sitten kunnon julkaisijaa materiaalille.
05.04.2008, Antti Klemi |
|
