|
01. Gang Of One
02. Test Confessional
03. Existential Baby
04. The Kiss And Then The Kick
05. Happy Hallowe’en
06. Vorvolaka
07. Pigsy
08. Something To Say
09. Throw You Away
10. Swam Beneath Me
11. Not Everybody Gets A Happy Ending |
Die So Fluidin olen todistanut kerran livenäkin tietämättä siitä mitään. Silloin musiikista ei jäänyt juuri mitään mieleen ja päällimmäinen muistikuvani esityksestä oli yhtyeen lievästi sanoen omalaatuinen ulkonäkö. Oli vaikea sanoa, oliko tyyli sitä ernua vai emoa, loppujen lopuksi hieman mysteeriksi jäänyt musiikkityylikään kun ei kummastakaan antanut viitteitä. Nyt myöhemmin arvostelulevyni saate kertoo musiikin olleen punkkia, alternativea ja metallia, mikä on varsin toimiva määritelmä, Die So Fluidin musiikin kun on juuri kaikkea tuota, mutta ei mitään niistä erityisen hyvin. Vaikka Not Everyone Gets a Happy Ending onkin periaatteessa hyvin tehty ja osaava paketti, siinä menee pieleen valtaosa perusasioista.
Bändi operoi triona ja minimalistinen kokoonpano takaa, ettei mitään erityisen monikerroksista ja eeppistä jyräämistä ole odotettavissa. Sen sijaan biisien sisältö on pitkälle perusasioiden varassa. Vaikka levyn sisältö on monipuolista, musiikkia vaivaa lievä monotonisuus, eikä vaihtelua sisällössä ole tarpeeksi että kuutelija säästyisi puutumiselta. Biiseissä ei ole minulle mitään sellaista tarttumapinta-alaa, miksi haluaisin levyä kuunnella useamman kerran. Velvollisuudentunnosta pyöritin kuitenkin levyä useita kertoja, mutta sain joka kerta sen saman nollafiiliksen kuin ensimmäiselläkin kerralla. Oikeastaan useammat kuuntelukerrat vain vahvistivat sitä faktaa, että levy on huonolla tavalla liiaksi itseään toistava.
Jos levystä positiivisia puolia etsii, niin metallimusiikissa suuresti aliarvostettu basso itse instrumenttina on mukavasti pinnalla. Vaikka sen soitto ei todellakaan mitään Rushia olekaan, niin joka tapauksessa on kiva kuulla, että jotkut silläkin laitteella yrittävät vielä musisoida ja siitä levy saa pari irtopistettä lisää. Minulle siis yhtyeen tämänkertaiset meriitit jäävät ihan rapeaan tuotantoon ja basson soittoon. Kaamean imagon takia pisteitä melkein tekisi mieli vähentää, mutta jääköön tällä kertaa. Not Everyone Gets a Happy Ending on jälleen yksi levy laitettavaksi pinoon, jossa "puitteet ok, sisältö ei niinkään" -tyyliset levyt makaavat.
03.04.2008, Turkka Holmqvist |
|
