|
01. Signs (Intro)
02. Release the Blind for Dark
03. Ripping the Angel's Heart, I Find the Hidden Truth
04. Suicide's Prophecies
05. Way to the Darkness
06. Jester's Mask
07. The Abyss / Requiem Rokui
08. Confession
09. Howl of the Profound Past
10. Hell Calls
Kesto: 44:03 |
The Baphomet's Call on liettualaisen orkesterin ensimmäinen kokopitkä nauhoite, joka sai julkaisunsa alunperin jo vuonna 1996. Aikanaan vain kasettiformaatissa Bomba Recordsin toimesta julkaistu tekele on nyt saatettu ulos cd-muodossa yhteisvoimin liettualaisen Inferna Profundusin sekä kotimaisen Nocturnal Woodlandsin kautta ja tällä kertaa bonusraidan kera.
Vuonna 1993 perustettu Meressin on debytoinnillaan varsin omintakeista jälkeä, mutta valitettavasti myös haparoivassa ja takeltelevassa mielessä. Kappaleissa yhdistyy käytännössä progressiivisvivahteinen rock ja metalli thrash-sävyiseen meuhkaamiseen ja jopa proto black metal -henkiseen riehumiseen. Kun taustalla henkivät vielä perinteisen hevin tuulahdukset, voi lopputulosta pitää jokseenkin sekavana ja hajanaisena saavutuksena.
Yksittäisellä riffitasolla Meressin tarjoilee parhaimmillaan jopa varsin koviakin ideoita, mutta tunnelma latistetaan kerta toisensa jälkeen kuin sadistisen opettajan oppitunneilla konsanaan. Juuri kun meno on ottamassa tuulta siipiensä alle, keppi napsahtaa sormille jonkinlaisen häröilyriffin tai tilanteeseen sopimattoman latteuden muodossa. Tuloksena on turhauttava ja sovitusongelmainen paketti, joka ei kuunteluintoa juuri esiin kutkuttele.
Toinen kokonaistehoa verottava tekijä on tunkkainen ja nuhainen soundimaailma, joka saa itse levynkin kuulostamaan kasettinauhoitukselta. Liekö tämä tarkoituksellista vai ei, jää vain arvailun varaan, mutta kokonaisuutta jälki ei ainakaan paranna. Laulupuolen ärjyntä- ja karjuntasekotteinen ulosanti poukkoilee lähinnä thrash-tyylisessä riehunnassa, eikä sinänsä ole hassumpaa omaleimaisuudessaan. Plussaa on annettava myös bassosoundin suhteellisen selkeästä esilletuonnista.
Plussat ja miinukset yhteenlaskien The Baphomet's Call tuntuu ja kuulostaa aikansa eläneeltä levytykseltä, joka ei oikeastaan puolustele uudelleenjulkaisuaan kuriositeettiarvoa enempää. Loppujen lopuksi liian keskitasoinen biisianti ja takkuileva sovituspuoli ovat julkaisun itsensä pahin vihollinen.
25.03.2008, Serpent |
|
