|
01. The Minstrel's Curse
02. Song of Durin
03. How Long Is Ever
04. The Rumour and the Giantess
Kesto: 34:27 |
On vaikea sanoa varmaksi onko Noekk sivuprojektin sivuprojekti vai liekö asia toisin päin, mutta kolmanteen täyspitkään levytykseensä ehtinyt häröilyorkka ei ainakaan aivan täyspäiväiseltä - saati täysipäiseltä - bändiltä kuulosta. Puolituntinen The Minstrel's Curse onkin saatekirjeen mukaan jonkinlainen irtiotto genreistä, tai oikeastaan varsinainen keskisormen näyttö niille, mikä ei kaikissa tapauksissa olekaan lainkaan hyvä asia.
Levy ampaisee käyntiin perinteisen hevin ja power metalin henkisellä paukuttelulta ja mukaeeppisellä pullistelulla. Jos alku ei pahemmin vakuuta, ei asiaa paranna jatko, jossa viedään touhua progressiivisen rockin vaikutteisiin, jopa hieman oopperahevimaisiin sfääreihin ja ties mihin eri tyylisuuntien välitiloihin. Yhteistä levyn biiseille kautta linjan on se, että bändi aiheuttaa paikoin myötähäpeän tunteita ja ennenaikaista halua painaa soittimen stop-painiketta.
Tunnelmaltaan levy vaihtelee herkän, liki puoliakustisen fiilistelyn tilassa ja toisaalta ylväältä vaikuttavan jylistelyn hevimäisissä piireissä, joka kuulostaa joko b-luokan Bathorylta tai sitten mahdollisesti Manowarilta - kappaleen kohdasta tai assosiaatioasteesta riippuen. Ikävä sanoa, mutta levy aiheuttaa enemmän surullista päänpuistatusta kuin nyrkinpuintia hevijumalien tahdissa. Tästä erityiskiitos kuuluu tavallaan osaavalle, mutta silti helvetillisen nololta kuulostavalle vokalistille, jonka puhtaissa lauluissa on yksinkertaisesti jotain kammottavaa.
Tuotantopuoli on pääosin hyvällä mallilla. Soundeista löytyy oikeanlaista, sopivaa raskautta tämänkaltaiseen musiikkiin, eikä soundeja voi muutenkaan huonoina pitää. Synat, kitarat ja rummut menevät kauttaaltaan kelvosti rinta rinnan ja oikeastaan ainoa valittamisen aihe löytyy lauluista. Puhtaan mylvinnän rinnalta löytyy myös rääkynävivahteista ääntelyä, joka ei ehkä ole erikoista missään mielessä, muttei myöskään aiheuta ahdistusta silkasta kuuntelusta.
En lähde edes arvailemaan millainen kuuntelijakunta voisi Noekkin tyylistä pitää, mutta kellekään masokismista piittaamattomalle en tuotosta rehellisesti kehtaisi suositella. Kenties, jos omaperäisyyden tavoittelu kuulostaa hyvältä ja alituinen genre-lokeroituminen ärsyttää, tämäkin kiekko tarjoaa sitä jotain mitä ei muualta löydä.
15.03.2008, Serpent |
|
