|
01. Behind the Rain
02. Scherben
03. Ignoranzkult
04. Bitter Lies in Pure Dismay (A Lifeless Evolution in a Modern World Called Hate)
05. Vergessen
06. Zwischen Welten
07. Consuming Life
08. Elend
09. Winter (Tori Amos Cover |
Von Branden - tai miten bändi välillä itseään tituleeraa - Die Dynastie von
Branden - on Mandrakesta tuttujen kahden muusikon projektiluontoinen
yhtye, joka yhdistelee tunnelmalliseen unelmointiin kaikkea sellaista,
mitä ei oikein vielä ole kuultu.
Tämmöiseen gootihtavaan keskitemposta hitaaseen ajelehtivaan progehenkiseen
happovalssiin en ole vielä kovinkaan montaa kertaa törmännyt. Bändi on
svengaavan rauhallista jazzhenkistä kevytmetallia, jossa erilaisia
lauluja yhdistellään uinuvaan ympäristöön, jota tuetaan erikoisilla
instrumenttikomboilla. Yksi perusvokalisointiäänistä on
kellaribläkkirääyntää, jonka soundi on pehmennetty huutamalla hieman
voimattomammin, mutta täyteläisyyttä on luotu läjäämällä
päällekäisiä örmyjä. Välillä laulaa puhdas mies- tai naisääni, mutta
yksikään näistä ihmisäänistä ei kuulosta lähtevän kovin taitavien
kurkunkäyttäjien päästä.
Kitarat ovat myöskin ikäänkuin hiljaisia ja rauhallisesti soitettuja
bläkkiskitaroita, joita tahdistaa inhimillinen rumpali, joka yleensä
tyytyy peruskomppaamiseen, mutta siellä täällä leikittelee progehtavilla
rytmikikoilla. Taustahumua luodaan kosketinmatoilla ja orgaanisilla
instrumenteilla kuten sellolla tai erikoisen värin tuovalla
saksofonilla.
Kyllähän aina omaperäisyydestä pisteitä ropisee, ja vaikka bändiä ei lähde
suoranaisesti haukkumaan, jää kuriositeetit kuultuaan hieman löysä
kouraan. Itse biisit ovat suhteellisen mitäänsanomattomia, eivätkä melodiat,
joita kuitenkin vahvasti tuodaan esille, ole mieleenpainuvia.
Levyn soundimaailma kuulostaa demon ja omakustanteen puoliväliltä,
mikä tietysti saattaa olla aivan tarkoituskin - selkeästi aitoon ja elävän
inhimilliseen tatsiin tähdätään, ja se kyllä saavutetaan. Todella mukava
kuunnella ensimmäisen kerran, mutta jo toisen kuuleman jälkeen ei vitsi
jaksa enää
naurattaa. Erikoisen tunnelman ja rauhallisen tsillifiiliksen
metsästäjille, joille ei Anathema kelpaa, voi kiekkoa melkein peräti
suositella.
14.03.2008, J.Grym |
|
