|
CD1:
01. When We Were Younger
02. Back Street Kid
03. Out of the Shadows
04. Like Brothers We Stand
05. How Far Jerusalem
06. Dragons Are Real
07. All Englands Eyes
08. Vigilante
09. Kingdom of Madness
CD2:
01. Intro
02. Days of No Trust
03. Wild Swan
04. Start Talking Love
05. One Step Away
06. Must Have Been Love
07. Different Worlds
08. Pray for the Day
09. Don't Wake the Lion
10. Sacred Hour |
Magnumin kaltaisilla ikämiehillä riittää syitä juhlaan, sillä varmaankin joka vuosi tulee tasakymmeniä jostain merkittävästä menneisyyden teosta. Tällä kertaa juhlakaluna on kaksikymmentä vuotta sitten ilmestynyt Wings of Heaven, joka sattuu lisäksi olemaan brittiorkesterin myydyin julkaisu. Yhtye on ilmeisen tarkoituksella pantannut levyn materiaalin esittämistä jo pitkään, sillä esimerkiksi kolmisen vuotta sitten näkemälläni keikalla ihmetyksekseni se ohitettiin setissä täysin. Juhlaan aikoo osallistua myös vanha levy-yhtiö julkaisemalla kiekosta laajennetun, uudelleenmasteroidun painoksen.
Viime marraskuisella Englannin-kiertueella ei tyydytty pelkästään yhden albumin anteihin, vaan keikoilla luonnollisesti kuultiin pakolliset klassikot sekä viimeisimmän täyspitkän parhaat. Magnumin kuusikymppiset voimahahmot laulaja Bob Catley ja kaikista kappaleista vastaava kitaristi Tony Clarkin ovat viriilissä hapessa ja pitkäaikaisen kosketinsoittajan Mark Stanwayn lämmintä soundia on aina miellyttävä kuulla. Nykyinen rytmiryhmä, basisti Al Barrow ja rumpali Jimmy Copley, hoitaa myös leiviskänsä esimerkillisesti. Uudet biisit eivät tietenkään pärjää vanhoille helmille, mutta niillä onkin parinkymmenen vuoden etumatka pääkopassa. Yleisölle parhaiten kelpaavat aikaansaamastaan metelistä päätellen Kingdom of Madness ja Days of No Trust. Itselleni tuplakoosteen kohokohdaksi nousevat vanhat suosikkini, dramaattisen kertosäkeen omaava Pray for the Day sekä eeppinen Don't Wake the Lion.
Itse en oikein levymuodossa pidä Wings of Heavenin sijoittamista omaksi kokonaisuudekseen kakkoslevylle parhaana vaihtoehtona, mutta keikalla se on varmasti toiminut. Kotioloissa kun voi laittaa alkuperäisen studioversionkin soimaan. Siihen verrattuna Magnum on rapistunut vuosien varrella ällistyttävän vähän. Verrokkina voi kuunnella myös vuoden 1991 loistavaa The Spirit –livetallennetta. Täytyy vain toivoa, että tulisi mahdollisuus todistaa ukot vielä itsekin lauteilla.
10.03.2008, Mika Penttinen |
|
