|
01. Seven
02. k2p kEy to Paradise
03. Inner Fears
04. Recommended Suicide
05. hatE (8)
06. Healing WouNds
07. Brucia
08. Looking for Something DiVine
09. Not My Time
10. R.A.
Kesto: 40:10
|
Rosa Antican Seven taitaa olla ensimmäinen arvostelemani ”alternative death core” -levy. No, rakkaalla lapsella voi olla monta nimeä, mutta voisi tätä torinolaisryhmän debyyttiä kutsua myös ihan vain moderniksi thrash-levyksi. Junttaava jenkki-thrash on siis Sevenin perusjuuri, ja modernius tulee kuvaan useana eri tyylilajina, joita biiseissä sitten viljellään.
Tosin Sevenia kuunnellessa huomaa lopulta, että se varsinainen thrash metal jää todella taka-alalle. Eturivin paikat nappaavat Diablon tyylinen äijämetalli, säksättävät nu metal -riffit, ulisevat syntikat ja muutamat keveämmät elementit. Recommended Suicide starttaa jopa Rotting Christ -henkisellä blastbeatilla, mutta enimmäkseen Rosa Antica pyrkii tuomaan sanomaansa esille pullistelevalla asenteella, joka joskus asettuu varianssia etsien melankolisemman hehkuttelun puolelle.
Paikoin Seven onkin synkeää ja uskottavaa kuunneltavaa, mutta useammassa tapauksessa bändin hajanaiset tyylikokeilut kilisevät tehottomina kuin haulit panssarivaunun kyljessä. Yhtye on koottu viiden eri yhtyeen viidestä jäsenestä, joten jo lähtökohdat ovat varmasti olleet ”jokaiselle jotakin” -tyyliset, ja tämä kyllä kuuluu lopputuloksessa. Mihinkään selvään maaliin ei tähdätä, vaan musiikki huitelee sinne sun tänne ja ideat jäävät turhamaisen kikkailun asteelle. Taidollisesti Rosa Antica paiskoo instrumenttejaan nautittavasti ja ilmeikkäästi, ja syntikoissakaan ei ole turhaa säästelty. Laulaja Sir Cagen tilanne ei ole yhtä hyvä: mies yrittää venyttää repertuaarinsa asennehuudosta death metal -murinaan ja grunge-ulinaan asti, mutta ääripäissä tulee pahasti seinä vastaan – etenkin kun herra Häkin lausunta on sitä peri-italialaista takeltelua. Onneksi Brucia vedetään eksoottisesti kotikielellä.
Ei tässä nyt ihan pohjamudissa kahlata, mutta tällainen sekametelisoppa saa kuulijan aika turhautuneeksi. Seven napsahtaa parhaiten energisille tämän päivän metalliaallon päällä porskuttaville kuuntelijoille, mutta muiden kannattaa hakea pillerinsä muualta.
28.02.2008, Antti Klemi |
|
