|
CD1:
01. The Temple Of The Living God
02. Another World
03. The Outsider
04. Sweet Elation
05. In The Fire
06. Solid As The Sun
07. The Glory Of The Lord
08. Outside Looking In
09. 12
10. Entrance
11. Inside His Presence
12. The Temple Of The Living God
CD2:
01. The Creation
02. The Man's Gone
03. Cradle To The Grave
04. Help Me / The Spirit And The Flesh
05. King Jesus
06. Reunion
07. Wind At My Back |
Neal Morsen ? (Question Mark) oli vuoden 2005 kovimpiin julkaisuihin lukeutuva, ellei jopa paras, progelevytys. Nimekkäitä vieraita (mm. Mike Portnoy, Jordan Rudess, Steve Hackett ja Roine Stolt) kuhiseva teemalevy sisälsi värikkäästi toteutetun sinfoprogen ohella uskonnollista julistusta, jota Neal Morse on harjoittanut soololevyillään Spock´s Beardista eroamisensa jälkeen.
Miten ? (Question Mark) sitten onnistutaan herättämään henkiin keikkatilanteessa ilman alkuperäislevytyksen tähtivieraita? Studiolevytykselle osallistuneiden musikanttien jälki kun sattuu olemaan sen verran omaleimaista, ettei heidän soittoaan hevin pysty kopioimaan. Berliinissä, 14.7.2006 taltioitu ? Live antaa kysymykseen vastaukseen.
Kautta populaarimusiikin historian on tunnettu useita esimerkkejä siitä, miten eurooppalaisista muusikoista kootut taustayhtyeet ovat säestäneet Euroopan kiertueilla Uudelta Mantereelta saapuneita solisteja. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon Carl Perkins, jonka Euroopan kiertueella 1964 häntä säestänyt taustayhtye koostui tulevista King Crimsonin ja Renaissancen jäsenistä. Näin myös kiertuekustannukset pienenivät, kun koko yhtyettä ei tarvinnut raahata Jenkkilästä asti.
Samaan ratkaisuun on päätynyt myös Morse. Tosin on epävarmaa, kenen aloitteesta hollantilaismuusikoista koostuvan taustayhtyeen kiinnittäminen on tapahtunut: Morsen vai ryhmän kasanneen rumpali Collin Leijenaarin? Spekulointi on kuitenkin turhaa silloin, kun musiikki toimii ja sitä esittävät muusikot ovat oikeita henkilöitä hommaan.
Morsen ja hollantilaiskvintetin käsittelyssä ? (Question Mark) ja monet muut tutut kappaleet heräävät henkiin ihailtavalla tavalla. Musiikki ei ole vain toisintoa studiolevytyksistä, eivätkä muusikot yritä soittaa sooloja uskollisesti yksi yhteen alkuperäisversioihin nähden. Ratkaisu toimii, sillä kokonaisuudessa on kyse lavalla olevien muusikoiden välisestä kemiasta. Mikäli he apinoisivat soolo-osuudet alkuperäislevytyksien mukaisesti, rikkoisi se keskinäisen kemian.
Studiolevytyksillä keskeiseen rooliin nousseen Mike Portnoyn puuttumista kokoonpanosta tuskin huomaa, sillä Collin Leijenaar on sisäistänyt Dream Theater- miehen soittotyylin niin hyvin, että sen varaan muiden on helppo rakentaa osuuksiaan. Toinen mainitsemisenarvoinen taustamuusikko on kosketinsoittaja/laulaja Jessica Koomen, jonka Aimee Mannilta kuulostava ääni istuu hienosti Morsen rinnalle. Myös Morsen jälkikasvua kuullaan lavalla, kun Wil-poika laulaa isänsä kanssa koskettavan Cradle To The Graven.
Keikkatupla on jaettu tyylitellysti kolmeen eri osioon. Ykköslevy pitää sisällään ? (Question Markin) kokonaisuudessaan, kakkoslevyn koostuessa One-kiekon valituista paloista ja potpurista, jossa kuullaan alkujaan Transatlanticin levyttämä We All Need Some Light sekä materiaalia Spock´s Beardin Snow-kiekolta. Mainitsemisenarvoisimmiksi kappalevalikoimasta nousevat Snow:n kappaleet, sillä näitä paloja Spock´s Beard ei koskaan ehtinyt esittää keikkalavoilla Morsen kanssa. Myös One-kiekon materiaali on huomionarvoista, sillä studiolevytyksen väkinäinen tunnelma loistaa poissaolollaan keikkatulkinnoista.
On harvinaista, että mahtipontinen sinfoproge ja leppoisan harmoninen tunnelma onnistuvat kohtaamaan yhtä hyvin kuin tällä taltioinnilla. Ainoat notkahdukset taltioinnilla kuullaan, kun Morse intoutuu puhumaan kesken kappaleiden Jumalasta, kuinka tämä on auttanut häntä vaikeina aikoina. Me uskomme sen vähemmälläkin. Se, mikä keikkatilanteessa saattaa keikalla tuntua spontaanilta avautumiselta, kuulostaa kiusaantuneen fiiliksen nostattavalta hetkeltä kotikuuntelussa.
Parista notkahduksestaan huolimatta ? Live on erinomainen dokumentti ammattitaitoisen hollantilaisryhmän ja Morsen kohtaamisesta.
21.02.2008, Kalevi Heino |
|
