|
01. Code of the Road
02. City Streets
03. Still In High School
04. Take Me Home
05. Let's Get Undressed
06. King of Magazines
07. Forest For the Trees
08. Your Tears, My Smile
09. Something Better
10. Ravenous
11. Never Too Loud
|
Tähän asti kanadalaisen Danko Jonesin musiikkia on helposti voinut luonnehtia höyryvasaran tavoin toimivaksi garagerockiksi, mutta viides levy ei esittele pelkästään odotetunlaista munille potkimista, vaan lyö kuulijan myös pariin otteeseen ällikällä. Yllätys on onneksi positiivinen, sillä trio osoittaa viimeistään Never Too Loudilla, ettei yhtye ole mikään yhden tempun hevonen.
Voitanee sanoa, että tuottaja Nick Raskulineczin valvovan silmän alla äänitetty Never Too Loud on Danko Jonesin levyistä selkeästi harkituin, moni-ilmeisin, melodisin, tunnelmallisin ja sanoisinko jopa tyylikkäin Danko Jones -levy. Toteamus saattoa laukaista hälytyskellot soimaan niiden lukijoiden päässä, joille rosoisen ärhäkkä Sleep Is the Enemy upposi täysillä. Siloisemmasta ja kevyemmästä soinnista huolimatta yhtyeen fanien ei kannata upottaa neuloja Raskulinecz-voodoonukkeen, sillä uutukainen rokkaa edelleen rennon rullaavasti.
Ehdottomasti pysähdyttävimmän hetken levyllä tarjoaa eeppisiin mittoihin nouseva Forest For the Trees - stoner-kappale, jossa vierailevina vokalisteina kuullaan John Garciaa (ex-Kyuss) ja Pete Stahlia (ex-Scream). Mainioksi paljastuu myös hardrockia lähentelevä King of Magazines hienoine kertosäkeineen ja tokihan levylle on mahtunut tutusti rokkaavia Danko Jones –ralleja kuten Still In High School, Let's Get Undressed ja Never Too Loud. Suuria notkahduksia levyllä ei ole kuin löysähkö Take Me Home, jonka soidessa hamuan skip-näppäintä.
Never Too Loud esittelee varsin terveellä tavalla uudistuneen trion. Levy varmasti jakaa silti mielipiteitä, sillä monipuolisempi levy tuo varmasti yhtyeelle uusia faneja, mutta niille, joiden mielestä Danko Jonesin olisin pitänyt pysytellä vain ja ainoastaan Sleep Is the Enemyn kaltaisessa suoraviivaisessa rynkytyksessä, on uutukainen todennäköisesti pettymys. Vaikka uusin levy ei olekaan täysin lyöntivirheetön, ainakin allekirjoittanut ottaa uuden levyn ilolla vastaan, sillä toinen Sleep... olisi ollut aika tylsä ratkaisu.
27.02.2008, Niko Määttä |
|
