|
01. City of Obscurity
02. Onset of Tragedy
03. Revert to Mortal Territory
04. Grab the Soul to Hell
05. Decomposition of the Mother Isle
06. Floated Unconsciously in the Acheron
07. Indigenous Laceration
08. Bloody Gaya Fullfilled
09. Quasi Putrefaction
10. Guard the Isle Eternally
11. Relentless Recurrence
Kesto: 67:51 |
Taiwanin metallipuolen vientituotteista kuluneen vuoden sisään se ehdottomasti rummutetuin tapaus on melodisen black metalin haarukkaan valahtava Chthonic, jolta ollaan saatu niin uusintajulkaisua kuin juhlavuoden liveäkin varsin tiuhassa tahdissa. Samoin bändiä on saanut nähdä keikalla esimerkiksi Saksan Wacken-festivaalilla kuin Suomenkin keikkalavoilla. Nyt vuorossa on bändin kahdentoista uravuoden ja neljän studiolevyn läpi leikkaava best of -kokoelma.
Jos jostain on oltava ihan jo numeroidenkin puolesta samaa mieltä, niin siitä, että jonkinlaiseksi parhaaksi läpileikkaukseksi Pandemonium todellakin osoittautuu. Paitsi itse biisimateriaalin keskivertoa parempi laatu ja tasapainoisuus, myös uudestaan nauhoitetut biisit ovat tällä kertaa taltioitu selvemmillä ja sopivammilla soundeilla. Kaiken kukkuraksi paketti on yksi komeimpia näkemiäni cd-julkaisuja - tapa, josta on käytännössä muodostunut tämän bändin kohdalla jo jonkinlainen tavaramerkki.
Itse sisällön eli musiikin puolesta paketti on tietysti sitä samaa kuin aiemminkin. Lähin vertaus voisi olla itämainen versio Cradle of Filthista, mutta vivahteilla Dimmu Borgiria sekä muita reilusti kosketinvetoisia ja melodiapitoisia black metalin bändejä. Vaikka CoF onkin vertaukseltaan kenties lähin ja selkein, aivan liian samanlaiseksi ei voi ktonikiakaan laskea. Selkein ero löytyy itämaishenkisestä tunnelmoinnista, joka korostuu varsinkin viulun myötä.
Tempopuolella mennään paikoin reippaan paukutuksen hengessä, mutta tarpeen vaatiessa bändi osaa myös hidastella ja fiilistellä. Jos jostain, niin melodioista ja syntikoista ei tingitä juurikaan missään vaiheessa. Onneksi tällä kertaa myös soundeista löytyy tukea monipuoliselle ja -tahoiselle soitannalle, eikä yksittäisiä soittimia ole jätetty toistensa varjoon. Voisi jopa sanoa, että tällä erää tietynlaiselle mahtipontisuudelle on annettu sopivasti tilaa. Laulupuolen korkeahko rääkynä hoitaa sekin tonttinsa varsin kelvollisesti.
En voi sanoa, että tälläkään levyllä Chthonic nousisi suosikkieni kirjoihin tai varsinaisesti kolahtaisi silkalla erinomaisuudellaan, mutta ainakin pariin aikaisempaan studiolevytykseen sekä live-pakettiin nähden jotain on selvästi paremmin kasassa. Johtuuko se osittain vanhemmista biiseistä, soundeista vai kenties näiden yhteisvaikutuksesta, jää vain arvailun varaan. Oli asian laita mikä tahansa, toistaiseksi tämä levy on vaikuttanut parhaalta työnäytteeltä tältä bändiltä tähän asti ja samalla varmastikin juuri se tapaus, josta bändiin tutustuminen kannattaa aloittaa, mikäli se millään mittapuulla yhtään kiinnostaa.
20.02.2008, Serpent |
|
