|
01. Death Conquers All
02. Europa Burns
03. Under a Bloodred Sky
04. The Hills Have Eyes
05. Legion
06. Tide of Blood
07. Combat Fatigue
08. No Honour in Death
09. To End It All
10. Dark Depth
11. Black Sun
Kesto: 42:36 |
Dismember on luultavasti Ruotsin vanhin ja pitkäikäisin yhtä mittaa ja tasaisesti keikkaa sekä julkaisuja puskenut death metal -yhtye. Parin vuosikymmenen komeaan ikään ehtinyt bändi ei ole vuosien varrella hyytynyt tippaakaan, mistä hyvänä osoituksena oli myös Suomessa tehty esiintyminen vain muutama viikko ennen tämän kahdeksannen levyn ilmestymistä.
Jonkinlainen ympyrä on ilmeisesti tullut täyteen, sillä täysikäisyyden lisäksi myös levy on nimetty itsensä bändin mukaan. Jos tästä jotain voi päätellä, niin ainakin sen, että polttoaine ei ole lopussa ja tämä sotakoneisto jyskyttää vihaisesti edelleen. Niille, joille Dismember on bändinä syystä tai toisesta täysi tuntemattomuus, sitä voisi kuvailla perinteisen ruotsalaisen death metalin kulmakiveksi ja peruspilariksi. Pääasiassa reippaalla poljennolla kulkeva death metal ei ole melodioille allerginen, vaikkei niitä liikaa viljelekään, ja osaa samalla tempovaihtelun jalon taidon tyylistään tinkimättä.
Rouheat riffit, tiukat demppaukset ja murhaava sahaus ovat yhä mukana, aivan kuten aina ennenkin. Hyvässä ja huonossa mielessä Dismember muistuttaa sekä kehuttua, että vihattua kolmoslevyä, Massive Killing Capacitya. Oikeastaan tämä tulee mieleen vain melodisemmista kohdista, kuten vaikkapa mainion kolmosbiisi Under a Bloodred Skyn ironmaidenmaisesta loppumelodiasta. Kuten sanottua, mistään ryöstöviljelystä ei sentään ole kyse, vaan sopivasta vaihtelusta ja lisävärin luomisesta. Dismember pysyy kurinalaisesti lestissään: ankaran ja raskaan death metalin groovaavan murhaavassa maailmassa.
Jos biisit ovat esimerkillistä, mutta samalla kovin yllätyksetöntä laatua, tavallaan sitä samaa voi sanoa myös itse soundeista, mutta piirun verran kehua lisäten. Kitarasoundi on murisevan möreä ja rapsakka, antaen yksinkertaisillekin riffeille kipakkaa lisäpotkua. Melodiapuolta tämä ei häiritse lainkaan, vaan homma toimii erinomaisesti. Muussakaan soundiosastossa ei ole valittamisen aihetta alkuunkaan, sillä esimerkiksi rumpujen jykevä takominen kuulostaa mukavan orgaaniselta, eikä ylipuunatulta tietokonepatteristolta. Homman luonnollisesti kruunaa vokalisti Kärjen äijämäinen old-school-ärjyntä, joka ei ole ehkä sieltä maailman matalimmasta päästä, mutta pyyhkii silti perseensä kaiken maailman sekundaluokan yrittäjillä.
Lopputuloksena on kova Dismember-tekele, joka ei oikeastaan sen enempää ylitä kuin alita kovaksi lyötyä standardilaatua. Se on juuri sitä itseään, hyvässä, huonossa kuin neutraalissakin mielessä. Faneille jälki on pakko-ostos, mutta muillekin death metal -päille ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen.
20.02.2008, Serpent |
|
