|
01. The Silver Gate
02. Cohorror
03. Baphomet
04. The Unflesh
05. Analepsy
06. Edge of Night
07. No Longer Human
08. Catacrusis
09. Antiversum
Kesto: 51:29 |
Saksalainen Dark Fortress on sarallaan paitsi tyypillinen, myös omalla tavallaan poikkeava alan orkesteri. Mahtipontista, tummasävyistä ja melodiapitoistakin black metalia on kuultu vuosien varrella niin muodossa jos toisessakin, eikä kaikkien vähiten Dimmu Borgirin menestysaskeleiden jälkijunassa. Silti näin hyviä ja urillaan onnistuvia tekijöitä on vain harvassa.
Parin edellislevynsä lailla myös viitoslevy Eidolon kulkee yhtä aikaa tutuissa kuin uudistuneissakin sfääreissä. Perusasiat ovat samoilla paikoilla, kuten selkeä ja moderni tuotanto, pahaenteiset riffit ja jämpti saksalainen viimeistely. Taitoa löytyy ehkä omaperäisyyttä enemmän, mutta jollain tasolla palat naksuvat niin hyvin yhteen, että lopputulos on varsin maistuvainen.
Mistään ylimelodisesta soitannasta ei ole DF:llä kyse, vaan tasapainoilua harjoitetaan niin sopivan rässähtävien demppausten kuin jopa death metal -vivahteisen kitaratyöskentelyn parissa. Vastapainoksi löytyy niin Emperor- kuin Dimmu Borgir -henkistä synailua, joilla luodaan levyyn kiinnostavia yksityiskohtia ja lisäsyvyyttä. Myös tempovaihtelua löytyy sopivissa määrin, joten missään nimessä sisältö ei ole mitään yhden tempun ponikamaa.
Tuotantopuolella tekele on eräänlainen outolintu. Siinä missä rummut ovat ääriselkeät ja niin sanotusti ylituotetun oloiset, jopa jossain määrin konemaiset, on kitarasoundi hieman rosopintainen ja röpöinen, tuoden jollain tavalla mieleen varhaisemman Emperor-tuotannon. Muutoin soundipuoli on hyvin kohdallaan ja sisäisessä tasapainossa. Laulujen saralla kuullaan mukavasti vaihtelua rääkynästä mörisevään örinään, eikä raakkunoitakaan kuulla vain yhdellä tavalla esitettynä. Makuasioista voi toki kiistellä, mutta ainakin meikäläisen makuhermoon hienoinen vaihtelu oli vain virkistävää kuultavaa.
On myönnettävä, että ensimmäisillä kuuntelukerroilla en heti lämmennyt julkaisun kokonaisuudelle, vaan se vei oman aikansa. Perinteisesti ilmaisten levyyn piti päästä hieman enemmän sisälle ja kun kokonaisuus hahmottui alkukertojen jälkeen paremmin, se myös kolahti astetta kovemmin. Vaikken levyä varsinaiseksi mestariteokseksi laskekaan, se on hyvä osoitus tuttujen elementtien asianmukaisesta ja taidokkaasta käytöstä, aina alusta loppuun asti.
27.02.2008, Serpent |
|
