|
01. Poison Of God
02. Binding Tablet
03. Drawing In The Darkness
04. Heresy Torment
05. Carved In Veins
06. 9 Spheres
07. Witchcraft
08. Rising cain
09. Tempus Eversionis
10. Glare Of Twilight
11. Animal Lust & Fucking hate
Kesto: 36:30 |
Vaasalainen Vuohivasara ei jätä tyylilajinsa puolesta kyselyille sijaa; yhtye vannoo nimittäin hamaan hautaan saakka nopean, likaisen ja raa'an black metalin nimeen. The Sigil -levyn soundi on yhtä lailla raakuuteen taipuvainen; puolikypsä ja siloittelematon. On jokaisen itse päätettävissä, tekevätkö jopa hieman demomaiset soundit oikeutta levyn kappaleille. Omiin korviini levy ei kuitenkaan kuulostaa erityisen voimalliselta, mistä syyttäisin kitaroiden osittaista hautautumista rumpujen ja muun äänimassan alle. Samasta syystä biisit tuntuvat jäävän hieman hahmottomiksi, etenkin silloin kun bändi kiihdyttää huippunopeuteensa.
Itse nostaisin parhaaksi biisiksi muita ralleja tempoltaan hieman rauhallisemman Rising Cainin. Kyseisessä kappaleessa bändi löytää mukavan tasapainon väkivaltaisuuden ja yksinkertaisuudessaan toimivien riffien välille. Nopeammissa biiseissä bändin heikkoudet paljastuvat kiusallisesti; paikoin jopa melodiset kitarariffit eivät koukuta ja vauhti tuntuu tukahduttavan biiseistä lopunkin tolkun. Esimerkiksi Tempus Eversionisin loppuriffi on periaatteessa lähes tulkoon omaperäinen, mutta muuten vajaa neljä minuuttia kestävä kappale on negatiivisessa mielessä totaalisen putkimainen ja -näköinen ilmestys. Vuohivasara ei ole loppujen lopuksi kaikkein tavanomaisin black metal -yhtye, vaan sen visiossa tuntuisi olevan jotain samanlaista kuin vaikkapa Enochian Crescentillä. Osaltaan samankaltaisuutta henkivät myös laulaja Capricornin wrathmaiset vokaalit. Ikävä kyllä vaikuttavuusasteessa Vuohivasara jää valovuosien päähän Enochian Crescentistä.
Kaiken kaikkiaan The Sigilistä on vaikea saada otetta. Sen nopeus ja siloittelemattomuus eivät toimi toivotulla tavalla vasaraniskuna päähän, vaan enemmänkin turruttavana vastaiskuna levyn tarkoitusperiä kohtaan. Muutaman etäisesti omaperäisen kappaleen lisäksi levyllä on viivasuoraa paahtamista ja hieman vanhemman koulukunnan likaisuutta (esim. Drawing In The Darknessin alku). Kenties olisin kaivannut enemmän juuri tätä viime mainittua, mihin Drawing In The Darknessin lisäksi vaikkapa 9 Spheresissa ja Heresy Tormentissa jo viitataan. Vaikka levyssä ei ole mitään suurempaa vikaa, tällaisenaan The Sigil jää harmillisen pintapuoliseksi kokemukseksi.
08.02.2008, Antti Korpinen |
|
