|
01. Dominion
02. As God As
03. Until We Drown
04. Bled
05. Sky Cries Blood
06. Chains
07. Square Zero
08. I Won't Kneel
09. Less Than a Man
10. Tongues Spitting Deception
Kesto: 45:22 |
Suomen peräreiästä, entisestä pääkaupungista ja samalla koko Suomen vanhimmasta kaupungista tulee yksi kotimaamme kovimmista lupauksista death metalin saralla. Vaikka voisin toki tarkoittaa tällä myös rakkaan kotipaikkani synnyttämää Torture Killeriä, on tässä tapauksessa kyse saman genren modernimman tyylisuunnan yrittäjästä, jo demollaan voimakkaasti vakuuttaneesta Hateformista.
Debyyttilevy Dominance meni odotuslistalle juurikin demonauhoitteen tiukan laadun takia, eikä luvassa onneksi ollut pettymystä. Aikoinaan jo Morbid Dream -kokoonpanossa vaikuttaneiden äijäin messevä osaaminen niin biisienkirjoituspuolella kuin soittotaidon sarallakin on tuottanut hyvää tulosta.
Dominance on monessa mielessä hyvinkin loogista jatkoa miekkosten aiemmille lapsosille. Tuotoksen kappalemateriaalia voisi kutsua moderniksi death metaliksi, jossa on sopivissa määrin vaikutteita melodisemman metallin puolelta, kuin myös thrash-sävyjä sekä rehellistä kitarasooloilua perinteisen hevin merkeissä. Itse musiikki on kuitenkin kuvailtua yksiselitteisempää ja vähemmän rönsyilevää kamaa, käytännössä osastensa kanssa saostunutta ja sekoittunutta, hyvin kypsynyttä raskasmetallia.
Hieman odotusten vastaisesti kiekon sisältö ei ole aivan niin teknisvivahteista kuin kenties aiempi materiaali lupaili ja vastaavasti rässävyys ja soolopitoisuus pääsivät jopa yllättämään. Sävellykset ovat kaukaista sukua Deathin uudemmalle tuotannolle, joskin allekirjoittanut onnistui löytämään melodioista myös viitteitä Bolt Throwerin ja Nilen suuntaan. Reipastempoinen tykitys toimii hävyttömän hyvin ja tiukaksi punottu soitto on kuin orgastista turpiinvetoa, mutta liikoja mutkia suoristamatta.
Tuotantopuoli, jos joku, on kuin neodeath-levyjen oppikirjasta. Rummut tykittävät oikeastaan yliselkeästi ja vaikka basareista voimakasta jytyä löytyykin, virvelisoundi onnistuu kuulostamaan vähän turhankin puunatulta ja konemaiselta, tai puhekielen termein sanottuna: triggerisoundiselta. Kitaroiden ärhäkkä ja runsas soundi on likipitäen täydellinen levyn tuotoksille. Sopivissa määrin raskautta ja kuitenkin sooloissa puhdasta selkokieltä viljelevät kepit ovat käytännössä sulaa kultaa korville. Bassoa ei ehkä aivan toivotussa määrin ole esille tuotu, mutta ainakin laulupuolen aggressiivinen örinälaulu murhaa ulosannillaan.
Pyöritti asiaa miten päin tahansa kielenkärjellä, lyhyesti ilmaistuna Dominance on tiukka, raskas ja hyvin trimmattu paketti. Ruoka- ja juomavertauksia tällä kertaa karttaen: levy on kuin huippu-urheilijan tiukaksi treenattu kroppa. Ei siis taatusti miellytä kaikkia edes death metalin sarkaa kyntäville, mutta silti eittämättä oman sarkansa parempaa puolta.
02.02.2008, Serpent |
|
