|
01. The Tenth Dimension
02. Chaos Theory
03. Time Will Tell
04. I Know You're Home
05. Who Am I
06. Declaration
07. Lights Fall Down
08. From This Day Forward
09. End Of Time
10. Mesmerized |
Kitarasankari George Bellas on ottanut urallaan oikean askeleen. Sorminäppäryyttä esittelevien neoklassisten soololevyjen ja Mike Varneyn järjestämien sessiotöiden jälkeen Bellas on kasannut ympärilleen oikean yhtyeen, joka toivottavasti kantaa tulevaisuudessa hedelmää.
Palace Terracen muodostavat Bellaksen lisäksi laulaja Jonathan Marshall ja rumpali Sasha Horn. Ryhmän debyyttikiekko Flying Through Infinity pitää sisällään neoklassisilla kitaralinjoilla koristeltua progemetallia, jota voisi luonnehtia Yngwie Malmsteenin ja Symphony X:n yhteentörmäykseksi.
Bellaksen säveltämät kappaleet kuhisevat mutkikkaita ja häpeilemättömän mahtipontisia teemoja, joita kuunnellessa käy ilmi vähemmälläkin niin Bellaksen kuin Hornin virtuoosimaisuus. Kimurantteja sävelkuvioita tasapainottavat miellyttävä-äänisen Jonathan Marshallin tyylikkäät laulumelodiat, jotka iskostuvat mieleen muutaman kuuntelukerran jälkeen.
Flying Through Infinity on tehty levyksi, joka kestää kuuntelua pitkään. Sen hienoudet eivät aukea ensimmäisellä saati edes neljännellä kuuntelukerralla, mutta se palkitsee lopulta kuulijansa. Levyn huikeimpiin paloihin lukeutuvat mutkikkaan avauskappaleen The Tenth Dimensionin ohella yngwiemäinen Chaos Theory ja mykistävä päätöskappale Mesmerized.
Kuten jo arvioni alussa mainitsin, Palace Terrace toivottavasti kantaa tulevaisuudessa hedelmää. Debyyttikiekollaan yhtye ei ole halunnut alittaa itselleen asettamaansa rimaa, vaan paikoin soitosta huokuu tarpeetonta näyttämisenhalua, joka tulevaisuudessa jäänee taka-alalle. Palace Terrace on osoittanut Flying Through Infinityllä virtuositeettinsa ja kunnianhimonsa. Jatkossa se voi keskittyä pelkistämään ilmaisuaan, mikäli he haluavat voittaa puolelleen laajemman kuulijakunnan.
02.02.2008, Kalevi Heino |
|
