|
01. Nuclear Torment
02. Nocturnal Predator
03. Slaughtering The Pig
04. Slut of Sodom
05. Feel The Blade
06. Expire
07. Warbeast
08. Disturbing The Dead
09. Obsessed By The Grave
10. Reaper's Call |
Hollantilainen Legion Of The Damned on kerännyt Suomessa runsaasti ystäviä toissavuotisen Sons of the Jackal -levynsä ja viime kesän Tuska-keikkansa avulla. Kasarirässiä palvova poppoo onkin livenä varsin väkevä kokemus.
Kolmas levy ei poikkea totutusta kaavasta. Rässi on edelleen homman nimi, ja intensiteetti, jolla koko lusikallinen toimitetaan, on melkoinen. Levyä ensimmäistä kertaa pyörittäessä olo on hieman kuin joku olisi läväyttänyt lapiolla takaraivoon, sen verran väkevästi lähtee tulppaanimaan miesten metalli. Veikkaan, että näiden jätkien jäljiltä on koko kukkapenkki käännetty vituralleen.
Bändin ulosanto on edelleen sopivan rosoista. Rumpali pommittaa rässiksi varsin vauhdikkaita tuplabasareita, riffit rullaavat kuin kuulalaakerit kohti viemärikaivoa ja vokalisti Maurice Swinkels päästää kurkusta rouhetta, joka tuo enemmän kuin vähän mieleen Cronoksen rääkkymisen Venomin keulilla. Hommahan on siis hoidossa, perkele.
Mutta ei nyt ihan kuitenkaan. Feel The Bladen kuuntelukokemus riippuu kovasti mielentilasta. Ihan näin perustasolla kuunneltuna levy nimittäin ei ole aivan niin mielenkiintoinen kuin voisi olettaa. Toki bändi osaa thrashia paukuttaa niin pirusti ja suurin osa kappaleista rullaakin mallikkaasti. Mutta valitettavasti messiin mahtuu myös biisejä, jotka kuulostavat turhan paljon toisiltaan. Levyn loppua kohden mentäessä joutuu jo väkisin miettimään, että eikös tämä kuultu jo kertaalleen? Onneksi levyn virallisen osuuden päättävä Reapers Call summaa kokonaisuuden asiallisesti, vaikka yhtye välillä sortuukin kasvottomaan kaahailuun.
Mutta, mutta: heittäkääpä huiviin muutama keppana ja vääntäkää stereot täysille, ja johan Feel The Blade toimii vallan mainiosti. Tämä kielii kovasti siitä, että LoDin musiikki on koettava hyvässä fiiliksessä ja mielellään livenä. Ilman erityistä rässäysmielentilaa homma pidemmän päälle puuduttaa.
22.01.2008, Niko Kaartinen |
|
