Vaikka kenties voisi nimestä toisin päätellä, perulainen Anal Vomit ei edusta sen koommin death metalia kuin mitään ruumiineritteistä kertovaa grindiäkään. Jo puolentoista vuosikymmenen ikään kiirinyt räyhäryhmä on ehtinyt julkaista useamman demon, pari muuta pienempää julkaisua ja edennyt näiden kautta nyt toiseen täyspitkään levytykseensä.

Kymmeneen siivuun viipaloitu puolituntinen vetää turpaan vanhakantaisella black/thrash-jyristelyllään, joka biisiensä puolesta voisi olla hyvinkin peräisin jostain 80-luvun lopulta. Soitto on huolimatonta, kikkailematonta ja ketään kumartelematonta. Anteeksi ei pyydellä, missään ei hienostella ja muutenkin kappaleissa on enemmänkin tekemisen maku ja demomainen henki kuin suu irvessä pakkopullan vääntäminen. Jos innovatiivisuus ei olekaan bändin parhaimpia voimavaroja, rehellinen into touhua kohtaan paistaa läpi senkin edestä.

Asenteellisen ja hienhajuisen soittamisen sulattaa helposti vähemmänkin omaperäisten riffien lomassa, mutta soundipuoli saattaa käydä joillekin turhan kovaksi esteeksi. Jälki nimittäin on raa'an hiomaton, tunkkainen ja tämän myötä myös hieman epäselvä. Vaikka riffit itsessään vielä erottuvatkin riittävän hyvin, menee paketti välillä vähän turhankin epäselväksi puuroksi. Tässä, jos missä, demomaisuus nousee pintaan hyvin selvissä määrin. Toisia jälki ehkä häiritsee, mutta tuskin aivan vannoutuneempaa kuulijakuntaa.

Puolituntinen on nopeasti läpi kaluttu ja vaikka kappalemateriaali kohtuullisen kovaa ja energistä onkin, ei levy kuitenkaan yhtämittaisessa soitossa välttämättä maistu. Viostaankin huolimatta Depravation on mukava ikkuna astetta rosoisempaan alan tarjontaan sen yliprotuulsatun kliinimetallin rinnalle.