|
I:
01. Alku
02. Aamu Ja Kaste
03. Lumikuuro
04. Savu
05. Koivun Elämä
06. Syleilyn Sumu
II:
07. Villiruusu
08. Syleilyn Sumu (akkustika)
Kesto: 42:57 |
Tutunoloisesta nimestä huolimatta tuulee tällä kertaa Venäjän suunnalta, tarkemmin ottaen Uralin itäpuolen kupeelta Tšeljabinskistä. Alunalkaen yksimiehisenä etupäässä toiminut sekä sittemmin muitakin soittajia rivistöönsä haalinut Kauan esittelee debyyttialbumillaan Lumikuuro valtaosiltaan rauhallista ja ensisijassa viileämmänsävyisiä kansallismaisemiakin maalailevaa metallimusiikkia. Yhtye itse luonnehtii ilmaisuaan myös folk/doomiksi, joskin folk-puoli tässä tapauksessa taitaa kuitenkin olla enimmäkseen lähempänä modernimpaa länsimaista, akustista taidemusiikkia. Down-tempoa löytyy toki, mutta varsinaisesta doomistakaan ei ehkä silti voine vielä puhua. Tosin epäolennaisuuksiin ei välttämättä ole tarviskaan liiaksi tällä erää takertua, sillä kokonaisuus määritelmien monitulkintaisuuksista huolimatta osoittaa yhtä kaikki ehdotonta toimivuutta, kaikinpuolista eheyttä sekä sopivanlaatuista mukaansatempaavuuttakin alusta loppuun saakka.
Pääpaino Lumikuurolla on kauttaaltaankin utuisen tunnelman, suorastaan kansallisromanttisten luontomielikuvien ja jopa kauniiksikin luonnehdittavissa olevien äänimaailmojen ylläpitämisessä, eikä yhteyksiä voinekaan välttyä vetämästä tämän tästä kotimaiseen Tenhiin, joka tuntuukin vaikuttaneen yhtyeeseen voimakkaasti aina nimeä ja useita soitannallisia ja laulannallisia ratkaisuja myöten. Tavanomaisempien särökitaroiden ja rääkylaulun muassa kulkevat alati luontevasti viulu, koskettimet sekä puhtaampikin laulanta, ja esityskielinä toimivat sekä suomi että venäjä. Parissa paikkaa myös saksofoni nousee pääasiallisen luonnonläheisyyden keskeltä esiin muistuttamaan urbaanimmasta arjesta.
Kaikkiaankin kyseessä on tyylikäs, koossa pysyvä ja ennen kaikkea nautittavan tunnelmallinen teos. Levyn sisälleen kätkemä puhtaan talvinen ilmapiiri, rehellinen ja turhia kaunistelematonkin tekemisen meininki sekä sopivassa määrin myös taiteellisemmaksikin paikoin intoutuva soitanta muodostavat kerrassaankin miellyttävän, rentouttavan, tasapainoisen sekä unisenkin haikean kokemuksen, ja on kuin tehty kuunneltavaksi juuri nyt, kun hanget ja nietokset ovat vihdoin viimein alkaneet saapua myös koto-Suomemmekin maaperälle.
09.01.2008, Frostheim |
|
