|
01. Ģ.Ć.Ä.
02. I Don't Want Your System
03. Éńįź
04. Óēųē
05. Xå÷įóģåķåó Õšįńxåéó
06. Źńįõćåó Įšågšéóéįó
07. Ćįģēģåķē Šįōńéäį
08. O Ōńoģos Ōēs Åxļõséįs
09. 13ļņ Ļńļöļó
10. Įķįęēōłķōįó Déåxļdļ
11. Stoping My Fear
12. Ļėåčńļó
13. Óźļōłóōå Ōį Šįéäéį
14. Ļėåčńéļ Ńēćģį
15. Źńõöļ Ģõóōéźļ
16. Źłėļģšįōóå
17. Ļńćē |
Sitä tuntee itsensä onnettomaksi musiikinkuuntelijaksi kun saa käteensä kulttimateriaalia. Olethrio Rigman kokoelmalevystä pitäisi siis ilman infoja rakentaa syväluotaava arvostelu jossa otetaan huomioon bändin kulttistatus ja meriitit genressään. Tällaisessa tapauksessa pitää myös ottaa huomioon musiikin vaikutus maansa bändikulttuuriin sekä raskaamman musiikin kehitykseen.
Eittämättä urakka olisi helpompi, ellei olisi ensimmäinen kerta kun bändistä kuulen. Edeltävä hapatus nimittäin on lähestulkoon peräisin levy-yhtiön lähetteestä. Tiedon valtatiekään ei osaa bändistä sanoa tuon taivaallista paitsi sen mitä levylafka kertoo tästä uudesta julkaisusta. Jos Olethrio Rigmalla on jumalaton joukko fanaattisia seuraajia, kuten yhtiö väittää, he ovat kyllä hyvin pysyneet piilossa.
Nyt siis on pakko kaivaa sanaista arkkua ihan kuin täysin tuoreestä bändistä kirjailisi. Anthology on siis julkaisun nimi ja sisältää 17 biisiä ilmeisesti bändin uran eri vaiheilta. Kappelsita kolme on uusia ja tuntemattomia, ainakin siitä olettaen, että ne ovat bonusbiisejä. "Bonus" onkin yksi harvoista sanoista mitä koko levykomeudesta ymmärrän, sillä raitojenkin nimet ovat kreikkalaisia koukeroita.
Julkaisun luonteesta johtuen vajaaseen pariinkymmeneen biisiin mahtuu kaikenlaista mätkettä 18 vuoden ajalta. Tuotannollisesti, soitannollisesti ja sisällöllisesti biisit sisältävät kohtuullisesti vaihtelua, soundit vaihtelevat asiallisesta karmeaan. Musiikin tyylilajit taas ovat pontevaa thrashia ja hardcorea monessa muodossa, milloin minkäkinlaisilla vivahteilla ryyditettynä. Joskus mennään enemmän huutamis/kirkumis -akselilla ja toisinaan taas pelataan ihan asiallisilla riffeillä. Oman mielenkiintoisen lisänsä tuovat kaksi solistia, joista hieman outoon paikkaan osunut naissolisti tuo ylimääräistä persoonallisuutta geneeriseen junttaamiseen.
Saatekirje saattoi olla levy-yhtiön toivelista, sillä en näe mitään syytä miksi Olethrio Rigma nauttisi kulttistatusta. Musiikki on sen verran keskinkertaista parilla mielenkiintoisemmalla koukulla varustettuna. Kyllä tämänkaltaiselle musiikille maailmassa tilaa on, mutta kysynnästä en olisi ihan varma. Mikäli yhtye nyt jossainpäin maailmaa on arvossa arvaamattomassa, niin kaiketi Anthologynkin julkaisu on ihan perusteltua. Sotiihan se toki tuntemattomalla bändillä kaupallisia tarkoituksia vastaan, sillä on epätodennäköistä että julkaisulla saataisiin uusia faneja keikoilla käymään ja levyjä ostamaan.
08.01.2008, Turkka Holmqvist |
|
