|
01. Intro (Silence)
02. My First Loving Enemy
03. Disfigured Narcissus
04. Omniscient Dreams
05. Imperfect Harmony
06. Fires That Burn
07. Sentiment
08. Unholy Tryst
09. Scrape the Blood
10. Outro (The Deafening)
Kesto: 48:56 |
Mielikuvani Englannista valtiona ja death metalista eivät käy yhteen, ainakaan niin, että samassa lauseesessa käyttäisin adjektiivia "hyvä". Gutworm on yksi monista artisteista, joiden nimi on tullut esille useinkin, mutta mielikuvaa itse musiikista en ole tätä ennen saanut. Ennakkoluuloni osoittavatkin enemmän negaation suuntaan, sillä mistä ei entuudestaan tiedä, ei luonnollisesti voi pitääkään.
Erehtyväisyys on jo tullut tutuksi, eivätkä tässäkään kohtaa ennakkoluuloni ole tiedon väärtejä. Disfigured Narcissus on keskimääräistä pätevämpi levy, jonka materiaali on juurikin sitä britti-dödöä; ei välttämättä kaikista äärimmäisintä, mutta menee brutaaliudeltaan selvästi yli sen rajan, mitä saatettaisiin soittaa levykaupassa taustamusiikkina. Gutworm tipahtaa juuri siihen rakoon, joka itseäni näissä raaemmissa metallinlajeista miellyttää. Disfigured Narcissus on riffivetoinen levy, jonka soundimaailma on oikealla tavalla moderni. Biisimateriaali on miellyttävän melodistakin, ja sitä yhdistellään runttaamiseen näppärästi. Gutwormin musiikissa solisti on lähinnä lyömäsoitin, jonka huutokuvioihin yhdistellään satunnaisesti myös osia, joita musiikkipedagogit saattavat kutsua melodioiksi. Kokonaisuus tarjoaa näppärän paketin kompakteja tykityksiä. Levyn kahdeksan raitaa ovat tasoltaan tasaisen laadukkaita eikä jämämateriaalia ole jäänyt sekaan. Vanha konsti introraitojen käytöstä biisimäärän kasvattamiseen on toki käytetty, mutta esim. minä nautin levyni mieluummin ilman turhakkeita kuin niin, että biisimäärää on keinotekoisesti pumpattu kirjoittamalla ihan rehellistä jätettä.
Disfigured Narcissus on asiallista kuunneltavaa mutta jokin siinä on, miksei se jää kunnolla mieleen. Vaikka levyyn tutustuu kuinka ajatuksella, biisilista näyttää aina yhtä tuntemattomalta, vaikka kuuntelukertoja on takana useampiakin. Kuitenkin kokonaisuus on toimiva. Siitäkään huolimatta mikään järkevä syy ei pakota levyhyllylle vartavasten tätä levyä hakemaan. Niipä bändin materiaalista jää puuttumaan jotain oleellista, joskin on vaikea sanoa mitä se olisi. Kokonaisuutena Disfigured Narcissus saattaisi olla hyvinkin asiallinen ja pitkäikäinen levy, jos siinä olisi vain "se jokin", mutta tällaisenaan se tulee löytämään reittinsä soittimeen vaan satunnaisena taustamusiikkina.
22.01.2008, Turkka Holmqvist |
|
