|
01. Ite, Missa Est
02. I Walk Alone
03. Lost Northern Star
04. Seeking for the Reign
05. Reign
06. Escape of the Doll
07. My Little Phoenix
08. Boy and the Ghost
09. Sing for Me
10. Oasis
11. Poison
12. Our Great Divide
13. Sunset
14. Damned and Divine
15. Die Alive
16. Minor Heaven
17. Ciarán's Well
18. Calling Grace |
Lokakuun 21. päivänä 2005 Tarja Turunen esiintyi viimeisen kerran Nightwishin riveissä. Tämän esiintymisen jälkeen tapahtui kuuluisaksi muodostunut erottamisepisodi, jonka jälkipyykin pesemistä lehdistö ja fanit venyttivät niin palstoillaan kuin keskustelufoorumeillaan. Syitä Tarjan erottamiseen ruodittiin pitkään, ja osa kiihkeimmistä Nightwish-faneista ilmoitti lopettavansa suosikkiyhtyeensä kannattamisen siihen paikkaan.
Pari vuotta myöhemmin sekä Nightwish ja Tarja Turunen ovat julkaisseet ensimmäiset eron jälkeiset levytyksensä vain muutaman viikon viiveellä toisistaan (Kirj. huom. Tarjalta ilmestyi vuosi sitten joululevy, mutta sitä ei varsinaisena soolodebyyttinä voida pitää). Nightwish-fanien kannalta Tarjan ja hänen entisen yhtyeensä uusien levytysten julkaisu näinkin lyhyessä syklissä tarjoaa mielenkiintoisen mahdollisuuden seurata miten he pärjäävät omillaan rinnakkaismaailmoissaan. Asetelma ei ole niinkään ainutlaatuinen. Vastaavanlaisia asetelmia on syntynyt mm. Marillionin ja heidän entisen solistinsa Fishin teiden erottua.
Niille Tarja-faneille, jotka odottavat kuulevansa My Winter Stormilla Nightwishin Oncen kaltaista sinfonista fantasiametallia, levy saattaa osoittautua pettymykseksi. Miten se voisi kuulostaa edes etäisesti siltä, sillä Nightwishistä lähti vain sen ääni, ei kappaleentekijä? Mutta näinhän se on. Suuren yleisön silmissä nähdään usein laulujen tulkki, ei niiden säveltäjää.
On kuitenkin nostettava Tarjalle hattua siitä, että hän on joutunut näin lyhyessä ajassa etsimään identiteettiään sooloartistina. Ei ole helppoa löytää paikkaansa sooloartistina, varsinkaan jos ei ole aiemmin saanut ääntään kuuluviin kappaleidentekijänä. Kun Tarja aloitti uransa Nightwish-solistina, myönsi hän avoimesti, ettei metallimusiikki ollut lähellä hänen sydäntään, vaan hän on kasvanut siihen. Tässä suhteessa levyn sisällään pitämän tyylikirjon ei pitäisi tulla kuulijoille yllätyksenä.
Kappaleentekoapua Tarja on saanut ulkopuolisten säveltäjien (mm. Anders Wollbeck, Mattias Lindblom, Adrian Dimitri Andrew Zagotritis ja Michelle Leonard) ohella levyn taustamuusikoilta, joihin kuuluvat mm. basisti Doug Wimbish, kitaristi Alex Scholpp ja kosketinsoittaja Torsten Stenzel. Taustamuusikoiden erilaisista taustoista huolimatta heidän luomansa äänimaailma ei kuulosta niin jännittävältä kuin voisi odottaa (Kirj. huom. Torsten Stenzel on kunnostautunut enemmänkin trance-musiikin puolella ja Doug Wimbish puolestaan on toiminut sessiopohjalta Rolling Stonesin ja Madonnan kaltaisten nimien taustalla). Kaivattua mahtipontista lisäväriä kokonaisuuteen tuovat James Dooleyn säveltämät ja Czech Film Orchestra & Choirin esittämät orkesteri- ja kuorotaustat. Parhaimmillaan erilaisista elementeistä on onnistuttu rakentamaan ääniveistoksia, joissa yhdistyvät niin sielukkuus kuin kylmä kalseus. Huonoimmillaan musiikki kuulostaa vain etäisen viileältä new age-helinältä.
Lopputuloksena on syntynyt hivenen hajanainen kokonaisuus, joka vaihtelee tasapaksusta metallista dramatiikkaa pursuaviin tunnelmavyörytyksiin ja kelttivaikutteisesta kaihosta fantasiaelokuvien äänimaailmoihin. Parhaimmillaan Tarja on kuulaan kauniisti soivissa tunnelmapaloissa, joissa kaunis ääni ja orkestraatiot kietoutuvat koskettavasti yhteen (mm. The Reign, Oasis ja Minor Heaven). Kohokohtiin lukeutuvat niinikään levyn keskivaiheille sijoitetut My Little Phoenix, Boy And The Ghost ja Sing For Me, joihin lietsottu dramatiikka ei voi olla koskettamatta edes kyynisesti levyyn asennoituvaa kuulijaakaan. Metallin ystävien harmiksi levyn raskaimmat palat (mm. Lost Northern Star ja Ciarán´s Well) osoittautuvat tarttuvan tehokasta Die Alonea lukuun ottamatta kiekon heikoimmaksi materiaaliksi. Singlenä julkaistu I Walk Alone puolestaan menettää viehätyksensä jo muutaman kuuntelukerran jälkeen, joskin kyseinen kappale summaa yhteen My Winter Stormilla vallitsevan tunnelman. Ainoa kappale, jonka läsnäoloa en hyvällä tahdollakaan jaksa ymmärtää, on Alice Cooperin Poisonista tehty cover. Suoraan sanoen se on kamala. Jos ko. tulkinnasta jotain positiivista etsii, se ei ainakaan saa alkuperäistekijältään kommentiksi, ettei se eroa paljoakaan alkuperäisversiosta, mikäli Kauhu-Liisa joskus Tarjan versioinnin kuulee (Kirj. huom. Viittaan Gary Mooren kommenttiin hänen kuultuaan Nightwishin tekemän version Over The Hills And Far Awaysta).
Tarja on varmasti innoissaan uudesta aluevaltauksestaan artistina, joka pääsee nyt vaikuttamaan kappaleentekoprosessiin ja päättämään mitä hän haluaa laulaa. Sooloartistina hänen identiteettinsä on vielä haussa, ja se varmasti tulee löytymään tulevaisuudessa. Omaa visiota on kuitenkin syytä selkiyttää yhdenmukaiseksi, sillä muuten Tarja muistetaan soolouransa sijasta vain Nightwish-levytyksistään. Tuskin hän pelkästään sitä haluaa. Minä en ainakaan sitä toivo.
29.12.2007, Kalevi Heino |
|
