Elokuvaohjaaja-muusikko Rob Zombie teki kolmannella, Educated Horses -levyllään, selvän pesäeron aiempaan camp-henkiseen kummitusjunakatalogiinsa siirtymällä rähjäiseen farkkutakkityyliin. Aikaisemman tyylin haikailevien riemuksi Educated Horses -kiertueen aikana nauhoitetun Zombie Liven kansilehden kuvat viestivät kumminkin selvästi, ettei bändi ole tyystin luopunut visuaalisemmastakaan puolesta. Tässä valossa voinkin tervehtiä ilolla uutista, jonka mukaan Rob Zombielta on ilmestymässä ensi vuonna myös live-dvd. Sitä odotellessa joudun livelevyä kuunnellessani kumminkin kuvittelemaan keikan pyrot, tanssitytöt, jättirobotit ja muut tehokeinot oman mielikuvitukseni voimin. Eipä silti, Rob Zombien kaltaisen bilemetallin parissa aika kuluu siivillä myös ilman visuaalisia ärsykkeitä.

Pelkkä biisilistan vilkaiseminen antaa hyvän syyn korkata oluen, sillä settilistaan on mahdutettu biisejä tasapainoisesti kaikilta kolmelta levyltä, eikä vanhoja White Zombienkaan ystäviä ole unohdettu, sillä mukana on myös neljä White Zombie -rallia (More Human Than Human, Super-Charger Heaven, Black Sunshine ja Thunder Kiss `65). Biisejä kelpaa myös kuunnella, sillä livelevyllä on havaittavissa enimmäkseen priimaluokan tunnusmerkit.

Zombie osoittautuu maineensa veroiseksi viihdyttäjäksi. Roberton lauluääni kantaa hienosti ja hän myös venyttelee ääntään asiaankuuluvasti, tavaramerkikseen nousseita ”yeah”-huudaksia unohtamatta. Rytmiryhmänä toimivat kitaristi Johnny 5, rumpali Tommy Clufetos ja basisti Piggy D hoitavat oman osuutensa groovaavan jyräävästi. Livesoundit ovat jyhkeän kirkkaat ja laulu, soittimet sekä taustanauhat keskenään sopivassa tasapainossa. Fanaattisesta mylvinnästä päätellen yleisö tuntuu olevan onnesta mykiönä. Vaikka livelevy täyttääkin melkein kaikki sille asetetut odotukset, keikasta jää silti hivenen kireähkö vaikutelma, sillä liiallinen junttausvaihde syö biisien letkeää rentoutta, joka on kuitenkin yksi Rob Zombien musiikin suurimmista vahvuuksista.

Lievistä puutteistaan huolimatta Zombie Live vahvistaa jo aiempaa käsitystäni siitä, että Rob Zombie on varsin viihdyttävä tapaus liveolosuhteissa, ja keikan intensiivisyys välittyy myös kuulokkeiden kautta. Livelevy on kelvollinen alkupala itse pääruokaa eli live-dvd:tä odotellessa, mutta kaikista mahtavinta tietenkin olisi, jos vielä joskus saisimme itse pääpirun Suomeen kumppaneineen.