|
01. ãÈíÏ ÇáÏøíÏÇä [Vermicide]
02. I. esus [The Liturgy of Inhumanity]
03. When Children Are No Longer Enough [C.oitus O.rgasm C.atholic K.ids]
04. Generation Genocide [Humanitarian Vivisection]
05. Viremia [Regime HIV+]
06. Kyrie Eleison [Totalitarian Libertarianism]
07. Nihil [Operation Blitzkrieg]
08. Man vs. Flesh [Structured Suicide]
09. Ignoratio Elenchi [Reversed Genesis]
10. Kill All Nations [The Manual of Terrorism]
11. Kristallnacht [From Revolution to Reconstruction]
12. Klan Korps [Volkssturm & Erregung]
13. Rape Scene Act I [The Fine Art of Quality Time]
Kesto: 53:37 |
...And Oceans oli mielestäni todella hieno ja omaperäinen nimi bändille, mutta itse yhtyeen levyt eivät koskaan nousseet tälle hienous- tai omaperäisyystasolle. Bändi kyllä ratkoi auki raja-aitoja ja ennakkoluuloja, muttei rakentanut tilalle mitään poikkeuksellisen merkityksellistä. Nimenvaihdoksen myötä uuden elämän aloittava Havoc Unit repii h.IV+:lla rikki harsot menneeseen, eikä enää katso taakseen. Resepti onkin varsin muikea: löytyy Meshuggah-henkisiä, mutta koukuttavampia ristirytmityksiä, industrial-vaikutteita, erittäin painokasta ja kokonaisvaltaista soundia, tunnelmaa syventäviä puhesampleja, yllättäviä pianosuvantoja sekä sen sellaista. Silti lopputulos on mielestäni linjakas.
Aiemmin tänä vuonna kuulemani Myspace-näytteet esittelivät bändin, jonka soundi oli erittäin kiinnostava, tuore ja raskas, mutta tuolloin demoraidat eivät sävellyksellisesti vielä tuntuneet yhtä inspiroivilta. h.IV+:lle tultaessa bändi on tuonut myös itse kappaleet soundin kanssa samalle tasolle. Esimerkiksi avausraita Vermicide on intron jälkeen yhtä riffimyrskyä, eikä sitä seuraava The Liturgy of Inhumanitykään mitään pikkunättiä esittele. Riffit ovat varsin selvärakenteisia, mutta ajoittaisella, tyylitajuisella rumpukikkailulla ja etenkin erilaisilla efekteillä pakkaa sekoitetaan paikoin kaoottisenkin kuuloiseksi paahdoksi, josta tarkkakorvainen kuitenkin löytää biisin punaisen langan. C.oitus O.rgasm C.atholic K.ids etenee hieman rauhallisemmalla tempolla, mutta luonnollisesti erittäin painokkaasti, kunnes vaihtuu pianon hiljaisesti säestämään kristinuskon vastaiseen monologiin: "It has turned every value into an unvalue". Kenties tästä ärsytettynä käynnistyvä Humanitarian Vivisection on levyn suoraviivaisimpia ja rivakoimpia raitoja, vaikkei ylinopeudella etenekään.
Kenties levy on kuitenkin loppupuolelle kääntyessään jo esitellyt kaikki puolensa, eikä pääse enää kunnolla yllättämään kuuntelijaa. Muutaman voimakkaammin koneistetun, vähemmän riffivetoisen biisin (Regime HIV+ ja Totalitarian Libertarianism), Solefald-vierailulla ryyditetyn Reversed Genesisin sekä kauniin pianoteeman esittelevän From Revolution to Reconstructionin lisäksi levyn jälkipuoliskoltakin löytyy toki vetoavaa ja laadukasta murjontaa, mutta kuuntelukertojen karttuessa levy alkaa loppua kohden edetessään hieman menettämään otettaan kuuntelijasta. Pieni tiivistys siis voisi tehdä terää seuraavalle levylle tultaessa. Siitäkin huolimatta kyseessä on yksi tämän vuoden positiivisimmista yllätyksistä.
06.12.2007, Antti Korpinen |
|
