|
01. All I Never Wanted
02. Hear Me
03. Breathe In The Water
04. Better
05. Taken
06. Superman
07. Island
08. Remember (I.O.U.)
09. Real Life Fairytale
10. Far Enough
11. Shattered Life
12. Go |
Frontiersin projektiluontoinen julkaisu Indigo Dying ei sinällään herätä nimensä perusteella kiinnostusta, mutta bändin vielä varsin tuntemattoman laulaja Gisa Vatckyn (Bandage) ansiolistalta löytyy suuria nimiä, muun muassa Melissa Etheridge, Luis Miguel, Placido Domingo, Andrea Bocelli, Perry Farrell ja Meat Loaf. Indigo Dyingillä Vatcky kuitenkin debytoi ensimmäistä kertaa pääsolistina.
Levyn muut muusikot ovat kuitenkin laulajaa tunnetumpia. Fabrizio Grossi (Glenn Hughes, Steve Vai) on toiminut yleismiehenä levynteossa tuottamisesta soittopuolelle, rummuista löytyy John Macaluso (Yngwie Malmsteen, TNT), kitaroista Grossi, Tommy Denander (Radioactive) ja Mordechai "Mordy" Hauser, koskettimista ja pianosta Jamie Teramo, Michael Kiske duetoi yhden kappaleen, ja Mark Boals (Malmsteen, Ring Of Fire) kappaleet Superman ja Far Enough.
Levy on kuin kevyt Lana Lane -tyylinen, modernin melodinen pop-hardrock välipala, progeeton sellainen, jolle Vatcky luo sekalaisia tunnelmia Alanis Morrissette/Shakira/Belinda Carlisle-sekoitteisella kirkkaalla äänimaisemallaan. Taustalla jylläävät soundeiltaan yleisilmettä paria astetta raskaammat kitarat, jotka välillä vetelevät Mr. Bigin, U2:sen ja Van Halenin suuntaan, mutta rosoisilla soundeillaan rikkovat hieman levyn harmonisen tasapainoista tunnelmaa.
Vaikka levyn materiaali on melko läpivetoista, on sillä hetkensä, ja tässä loistaa ainakin tunnelmallisen rento Kisken ja Vatckyn duetto Breathe In Water. Boalsin vierailu tuo levylle myös lisäväriä, ja Superman sopii hyvin Boalsin äänelle, siinä on lämpöä, mutta myös rokimpaa irrottelua. Far Enough on pelkkää revittelyä, ja hyvä duetto sekin. Vatckyn debyytti on yhtaikaa hieno mutta yllätyksetön julkaisu, joka tuo laulajan monimuotoisuuden ja klassisen rockäänen hyvin esille. Naisen ääni kantaa ja sitä jaksaa kuunnella, joten jos projekti saa tulevaisuudessa jatkoa, sävellyspuolelta toivoisi omaperäisempää tulkintaa. Vatckyn äänellä laulaisi hienompaakin materiaalia.
14.12.2007, Satu Reunanen |
|
