Venäläisiä metallibändejä on parin viime vuoden aikana loikkinut tietoisuuteni useampiakin, eikä vähiten death/doom-konsulaatti Solitude Productionsin ansiosta. Ennen kaikkea tätä levy-yhtiötä on määritellyt My Dying Bride -henkinen melodis-romanttinen hidastelu, mutta toisaalta myös tähän konseptiin on löydetty lukuisia eri näkökulmia ja toteutustapoja. Jos vaikkapa hiljattain arvostelemani Catacombs on lafkan kivuliainta antia, on Revelations Of Rain nipun ylivoimaisesti melodisin tapaus.

Tietyssä mielessä Revelations Of Rain (Откровения Дождя) on luonteva ajatella viestikapulan kantajaksi Swallow the Sunin ja Evokenin kaltaisten yhtyeiden jälkeen. Etenkin Requiemin lopun vetoava melodiaherkuttelu oltaisiin tosin voitu viedä vielä uskaliaampaan ja antaumuksellisempaan suuntaan. Eräs Revelations Of Rainia kohtaan varautuneisuutta herättävä piirre on laulun pieni ja merkityksetön rooli. Vähäiset puhtaat laulut menevät puheen puolelle, eikä örinäkään varsinaisesti hehkutukseen anna aihetta. Soundit ovat tämän genren lätylle todella tavanomaiset, esimerkiksi särökitarat ovat näennäisestä raskaudestaan huolimatta kenties hieman tehottomat, kun taas rummut ja etenkin pellit kuulostavat paikoin harmillisen kylmiltä ja lähes konemaisilta. Basso nostetaan On The Edge Of The Earthissa ajoittain hyvinkin keskeiseen asemaan, ja myös biisin hienoinen black metal -vire miellyttää itseäni.

Jokaiseen biisiin mahtuu kuitenkin keskimäärin vain yksi iskevämpi idea, eikä levy kokonaisuutena onnistu pitämään kuuntelijan tilaa riittävän vireänä ja viritettynä. Pahin Marble Shades Of Despairin synneistä on todellakin tavanomaisuus. Requiemin onnistunutta melodisempaa otetta olisi voinut soveltaa muihinkin kappaleisiin, nimittäin juuri tämänlaista lähestymistapaa kuulee harvoin edes genren helpoimmin lähestyttäviltä bändeiltä, joihin myös Revelations Of Rain epäilemättä kuuluu. Jos Revelations Of Rain ikinä löytää oman tiensä, toivottavasti se on tämä.