|
01. Intro
02. Tragedy Eternal
03. Chime the Centuries End
04. Lost Kingdom of Darkness
05. Ascend Into the Maelstrom
06. To Sleep Eternally
07. Curse the Sunrise
Kesto: 70:31 |
Yksi funeral doom -genren isoista nimistä, niin isoista kuin vain pienen genren sisällä voi olla, Evoken on saanut vuonna 1998 julkaistun debyyttialbuminsa uudelleenjulkaistua venäläisen Solitude Productionsin kautta. Olihan levyn jo aikakin ilmaantua uudelleen kauppoihin, koska alkuperäinen on loppuunmyyty jo aikoja sitten ja siten vaikeasti löydettävissä.
Jos bändi on tuttu, ei varmastikaan tarvitse kuvailla mistä musiikissa on kyse, mutta muille pieni kertaus on varmaan paikallaan. Kyse on siis funeral doomista, äärimmäisen hitaasta, synkästä ja painostavasta musiikista. Evokenin tapauksessa kappaleista löytyy myös eteerisiä ja synkän kauniitä väliosia, joiden päälle laulaja murisee tai puhuu matalalta. Syntikkamattoja on kautta koko levyn, joilla luodaan lisää mystisen synkää tunnelmaa jo muutenkin painostavan materiaalin lisukkeeksi.
Levyn musiikki on kaunista ja samalla erittäin synkkää tai jopa pelottavaa. Kun kauniin kuulaat kitaramelodiat yhdistetään matalaan mörähtelyyn ja taustojen tummiin kosketinmattoihin, syntyy väistämätön tragedian tai surumielisen tarinan tuntu. Tässä onkin Evokenin tärkein anti; he luovat musiikillaan niin vahvoja mielikuvia, ettei välillä edes huomaa kuuntelevansa äärimmäisen hidasta musiikkia, vaan enemmäkin kokevansa tunnetiloja tai jopa näkevänsä hämyisiä maisemia mielensä syövereissä. Toisaalta paikoitellen tehokeinot kuulostavat erittäin kliseisiltä, joka eittämättä johtuu levyn yli 10 vuoden iästä - nykyiset kliseet olivat silloin uusia tehokeinoja tai jopa nerokkaita ratkaisuja.
Soundipuolella levy on alusta loppuun kuulas ja kevyellä kaiulla saturoitua, joka omalta osaltaan tuottaa tunnelmaa. Rumpusoundit ovat pehmeähköt ja miksausessa aikalailla taustalla, kitaran ja vokalistin ollessa tärkeimmät yksittäiset tekijät.
Levy on yhtyeen tuotannon parasta A-luokkaa ja funeral doomin aatelia, laadukasta tavaraa joka ansaitsee paikkansa tuomiodiggareiden levyhyllyssä.
05.12.2007, Jukka Kolehmainen |
|
