|
CD1: The Electro Years
01. Machineries Of Joy
02. Für Einen Augenblick
03. Volle Kraft Voraus / Goldfinger
04. Gladiators
05. Der Amboss
06. Germaniac
07. Hi Tech Low Life
08. Alive
09. 5 Millionen
10. The Great Divide
CD2: The Metal Years
01. Metal Machine Music
02. The Dawning Of Doom
03. Crossfire
04. Fahterland
05. Bloodsuckers
06. To The Hit
07. Isolation
08. Scent
09. Odyssey Of The Mind
10. Black Beauty White Heat
11. Ich Bin Ein Ausländer
12. The Great Divide |
Myönnän heti alkuun, ettei saksalainen elektropunk/industrial-yhtye Die Krupps ole allekirjoittaneelle tuttu muuta kuin nimenä. Laittaessani levyn pyörimään tajuan heti, että sivistyksessäni on aukko ja olen menettänyt jotain olennaista kyseisestä genrestä. Onneksi tilanteen voi vielä paikata. Too Much History esittelee kaksi levyllistä yhtyeen tuotantoa, joista ensimmäinen on The Electro Years ja toinen The Metal Years. Kaltaiselleni nyypiölle paketti on siis loistava tapa tutustua yhtyeen tuotantoon.
Elektronisen aikakauden anti vakuuttaa jo aloitusbiisi Machineries Of Joyn lähtiessä käyntiin. Kaikki biisit ovat ovat mukavan tanssittavia, olematta laibachmaisen militantteja. Gladiator tuo mieleen Sisters of Mercyn ja jokaisesta kappaleesta kuuluu Mortiisin velka Die Kruppsille. Vaikutteita on selvästi myös ottanut yhtyeen maanmiehet Terminal Choice. Vaikka useankaan kuuntelukerran jälkeen esille ei noussut selkeitä hittibiisejä, kyllä Hi Tech Low Lifen, 5 Millionenin ja KMFDM-henkisen The Great Dividen (joka on siis eri biisi kuin Laibachin samanniminen) tahdissa mielellään klubbailisi.
Kokoelman metallisempi puoli on hieman yllättäen vaikeampi arvosteltava. Tunnistan heti biisin The Dawning of Doom, mutta Waltarin kautta. Huomaan, että tietämättömyyteni lienee sukupolvikysymys, sillä Waltarista olen pitänyt kokeellisimpinakin aikoina, mutta en koskaan tullut ajatelleeksi, mistä heidän inspiraationsa on lähtöisin. Meno on kaikin puolin hyvin saman suuntaista kuin elektrovuosina, mutta säröä ja kitaraa on enemmän sekä biisit ovat pääosin laulettu saksan sijaan englanniksi. Tämän kaltainen tyyli on nykyään varsin suosittua, eikä vähiten Rammsteinin ansiosta. Mutta olisi epäreilua napista ajankohtaisuudesta, kun kyseessä on pitkän linjan yhtyeen kokoelmalevy.
Kokonaisuutena paketti on kaltaiselleni myöhäisherännäiselle oikein toimiva kokonaisuus, joka tulee pyörimään soittimessani vielä pitkään. Koska kaikista biiseistä on tehty levylle uudet versiot, kuulostaa lopputulos mukavan tuoreelta. Too Much Historya voin suositelle niille, joita genre kiinnostaa, mutta tutustuminen on jostain syystä jäänyt vähemmälle.
13.11.2007, Meeri Koskialho |
|
