|
01. G.O.R.E.
02. Sickness is Health
03. The Visible Man
04. You are the Dead
05. All Gut, No Glory
06. Up the Dose
07. Torture of Duty
08. Masters of Ordure
09. Right to Die
10. Dawn of the Dread
11. The Last Gasp
Kesto: 39:07
|
Sisälmysten ja eritteiden kanssa äheltämistä rakastava jenkkiryhmä, Impaled, on palannut. Yllätys ei ole, että jo kansitaiteesta – josta jäsenet jälleen itse vastaavat – lähtien jatketaan gorebändille ominaisilla linjoilla. Hivenen yllättävää sen sijaan on, että bändin sointiin on tullut kenties hivenen lisää jotain erilaisen death metalin tapaista. Kyseinen puoli korostuu ainakin bändille epätyypillisemmässä, hitaammassa All Gut, No Glory -kipaleessa, joka tuo mieleen Vomitoryn ruhjovuuden. Sitä vanhaa kunnon Impalediakin on sentään mukana rutkasti. Kaikeksi onneksi, sillä edellä mainittu esimerkkikappale ei ainakaan kovin nopeasti omalle suosikkilistalle nouse, vaikkei huonokaan ole.
Kolmen vuoden taukoa levyttämisessä ei juuri huomaa, niin hyvässä kuin pahassakaan mielessä. Huomiota kiinnittää edellislevylle mukaan tulleen kitaristi Jason Kocolin merkittävä osuus levyn sävellyspuolella ja hivenen yllättäen saa todeta, että mieshän on kynäillyt yhden kovimmista Impaled-ralleista ikinä, nimittäin hävyttömän rullaavan ja kieron melodisen Masters of Orduren. ”Kakkaralli” pureutuu vastustamattomasti päähän ja siellä myös pysyy kuin paska Junttilan tuvan seinässä konsanaan. Muita levyn ehdottomia tähtihetkiä ovat Right to Die, jonka intensiivinen riffittely lähes pakottaa tarttumaan itsekin kitaraan, sekä astetta tykimpi You Are the Dead ja groovellaan vetoava The Visible Man.
Edellistä, sinänsä vallan mainiota Death After Life -levyä vaivasivat turhan pehmeät ja voimattomat soundit, vaikka niissä toki meininkiin sopivaa limaisuutta olikin. Tälle levylle limaisuutta on jätetty, mutta muutoin soundipuolella on otettu pieni askel takaisin kohti Mondo Medicalen jykevämpää äänimaailmaa. Yhtä tarkat ja terävät soundit eivät ole, mutta ainakin asioista saa nyt huomattavasti paremmin selvän.
Mondo Medicalea bändin on omissa kirjoissani vaikea päihittää, mutta kyllä The Last Gasp pirun hyvä levy pienine puutteineen on. Mikä nyt tiukkaotteisesta murhaavuudesta kenties menetetään, saavutetaan kiehtovalla näppäryydellä ja monipuolisuudella. Sitäkin nyt on kai turha enää kertoa, että kyllähän bändi osaa goresta tarinoita kertoa, joten lyriikoita lukee suurella mielenkiinnolla. Harva metalliyhtye kun osaa huumorin jalon taidon musiikkiinsa valjastaa itse pääasian siitä kärsimättä.
07.11.2007, Marko Saarinen |
|
