|
01. Krematorium
02. Carpet Bombing
03. Manoeuvre East
04. Napola
05. MG-34
06. False Flag
07. Nerve Agent
08. Morphium
Kesto: 33:17 |
Hankalasti genretettävien pitkäikäisten joukkoon kuuluu jo puolentoista vuosikymmenen mittaisen uran tehnyt Deinonychus, jota on milloin nimitetty black metaliksi, milloin doomiksi, toisinaan taas deathiksi ja dark metaliksi - tai ennen kaikkea kaikkien näiden eri alatyylien erinäisiksi sekoituksiksi. Seitsemäs kokopitkä Warfare Machines ei tätä lokerointityötä helpoita, mutta siitä viis, kunhan sisältö on hyvää.
Vain hieman reilu puolituntinen tekele on ohi vähän liiankin sujuvasti, sillä biisit puskevat läpi sameiden vesien kuin sulavasti uiskenteleva merieläin. Pienisilmuisempaan haaviin jää kuitenkin jotain jokaiselta uimakerralta, sillä lyhytkestoisuudestaan huolimatta kiekossa on myös riittävästi tarttumapintaa. Pääpiirteittäin levyä voisi kuvailla sekä nopealla että hitaalla tempolla vuorottelevasti soivaksi dark/doom-levyksi. Black metal -assosiaatiot ovat ehkä hieman kaukaa haettua, kuten myös bändin deathmetalmaisuus. Toki levystä löytyy taasen örinälaulua ja toisaalta myös bm-tuntomerkit täyttäviä osasia, mutta kokonaisuus ei ainakaan meikäläisen mielessä tuohon malliin suosiolla taivu.
Oli alagenren nimike mikä tahansa, onnistuneita juttuja levyn yksinkertaisen riffien parissa on sen vahva ja raskas tunnelma. Synkkyys, tummanpuhuva soundi ja melodioiden sekä sahausten täyttämät kappaleet eivät liikaa iloa tahi raivoa viljele, vaan atmosfääri liikuskelee enemmän yksinäisen mustuuden puolella. Vertailukohtia löytyisi yksityiskohtien tasolla vaikka mihin suuntaan, mutta valmis paketti on maittavalla tavalla mukavan omaleimainen.
Hyvistä hetkistään huolimatta levy ei noin ensimmäisellä kymmenellä kuuntelukerralla kuitenkaan jäänyt mieleen minään hittimateriaalin kirstuna, vaan pikemminkin ihan hyvän ja mukavatunnelmaisen raskasmetallin vahvana, hiljaisena tyyppinä. Kitarat soivat alavireisen möreästi, ärisevän ja örisevän laulun saattelemana ja rummut jykevästi taustalla takoen. Jotain jää silti uupumaan, vaikka plussan puolella mennäänkin. Julkaisuajankohtaansa nähden mitä mainiointa pimeiden tuntien tunnelmanluojaa.
11.11.2007, Serpent |
|
