|
01. Kill the Rhythm
02. Come Friendly Bombs
03. Abandon Ship
04. In the Belly of a Shark
05. Six Years
06. Rolling With the Punches
07. Last Fight for the Living Dead
08. Just Because You Sleep Next to Me Doesn't Mean You're Safe
09. Will Someone Shoot That Fucking Snake
10. Stay Cold
11. I Promise This Won't Hurt
12. Orchestra of Wolves
13. Sick of Feeling Sick
14. Black Heart Queen
15. Nervous Breakdown
|
Paljon hehkutusta osakseen saanut Gallows ei nyt lähde käyntiin täällä päässä. Brittiyhtye riuhtoo ja tempoo punkiaan moneen eri suuntaan, mutta jotain jää puuttumaan – tai sitten en vain pääse kärryille.
Periaatteessa kyse on aika yksinkertaisesta konseptista: suoraviivaiseen ja rokkaavaan punk rockiin sekoitetaan modernia venkoilua, vesikauhuista rääkynää ja muutamia muita lisäkkeitä. Mitään ei viedä liian pitkälle, vaan kotipesänä pysyy alusta loppuun rock-riffien renkutus ja eteenpäin potkiva asenne. Orchestra of Wolvesin kansitaiteen värivalikoima kuvaakin hyvin Gallowsin luonnetta: pääosa on mustavalkoista, perinteistä verenhimoa, jota pehmennetään ja kirkastetaan shokeeraavalla vaaleanpunaisella.
Millään osa-alueella Orchestra of Wolves ei kuitenkaan lähde kunnolla käyntiin. Yhtye ottaa tilansa energialla ja riehakkuudella ja myös soundit ovat levyllä sopivan rosoiset ja kotikutoiset, mutta bändin todellinen motiivi ja sanoma jäävät hämäriin. Orchestra of Wolves on todellakin renkutusta, jolla ei muuteta maailmaa. Gallowsilla on tosin jännä tapa lisätä kappaleihinsa yleismeiningistä poikkeavia osuuksia kuten tuplabasareita, doom-henkisiä pysäytyksiä ja urkujen ujellusta, mutta näissäkin valinnoissa joskus tuntuu siltä, että biisiä pitkitetään aivan turhaan. Hyvällä tempolla rokkaava In the Belly of a Shark, uruilla ja rankemmilla riffeillä koristeltu Will Someone Shoot that Fucking Snake ja susimaisilla taustakuoroilla paasaava nimibiisi kuitenkin osoittavat, että levyllä on hetkensä.
Voi siis olla, että Gallows pelastaa punkin, mutta ei vielä tänään. Yhtye voi vedota vihaisiin nuoriin miehiin tai punk-henkistä Sonic Youthia etsiviin, mutta suurelle yleisölle tämän susilauman visio on vielä liian keskeneräinen.
05.11.2007, Antti Klemi |
|
