|
01. Ektoplasmic Dreams
02. Solitude
03. Pernicious Paths of Perception
04. The Untouched Land
05. Doppelganger
06. The Failure of Human Nature
07. The Grandeur of Melancholy
08. Homosapiens Devoid
Kesto: 71:20 |
En tiedä kenen, mutta jonkun sietäisi saada selkäänsä alati pursuavien Striborg-julkaisujen takia. Ihan jo siitä syystä, että tämä on jo viides saman bändin levytys, joka on arvosteluuni päätynyt vain reilun puolen vuoden sisällä. Uusintajulkaisuita osa tai ei, jonkinlainen ennätys sekin. Eikä sillä, että vika olisi kiivaassa julkaisutahdissa, mutta kun itse sisältö on kuin sementiksi keitettyä kaurapuuroa.
Yksimiehisten bändien tyyppiviat ovat kuin Striborgin diskografiasta konsanaan. Liikaa samankaltaisia biisejä, itsekritiikin puute, pahemman luokan perspektiivivaje ja ylipitkät levytykset. Näistä osista on koottu myös Solitude - runsas 70-minuuttinen matka primitiivisen black metalin syövereihin syntikka-ambientilla sävytettynä. Kiljun suorastaan innostuksesta.
Solituden vahvuus on yllättävästi sen synapuolessa. Tällöin on jätetty niin surisevat kitarat, rupiset rummut kuin kärisevä ärinäkin pois kuvioista. Tunnelma on kauhuelokuvamainen: pahaenteinen, jännittävä ja odottava. Mutta näitä osuuksia on aivan liian vähän ja aivan liian paljon käytetty aikaa sekundariffien soittoon, laiskalla tempolla etenevään vätystelyyn ja särisevään ulosantiin. Jos temppu vielä sai kulmakarvan liikehtimään ensimmäisellä tai toisella kuuntelukerralla, puolentusinaa levyä myöhemmin homma lähinnä aiheuttaa suunnitelmallista verityön laadintaa.
Tiivstetysti sanoen Striborg oikoo siitä, mistä aita on matalin. Raaka black metal näin kepoisin elkein tehtynä ei sytytä kirkkoja, ei totta puhuen edes napalmilla valeltua riihikuivaa paperia - saati, että se tarjoaisi kipinää pääkopan syövereissä. Soitto on röpelöistä ja innostamatonta, asiansa ajavaa, mutta tympeää. Suurin miinus menee kuitenkin haukotusta aiheuttaville biiseille, paskoille soundeille ja yksittäisille, hölmistyttäville melodioille. Jos Striborg ei nyt ihan joka levyllään varsinaisesti huononekaan, niin myöskään paranemista en jäisi odottamaan.
23.11.2007, Serpent |
|
