|
01. Nightmachine
02. Full Moon
03. In My Own Dream
04. Shadowsong
05. Through
06. Kosmonauten Er Dod
07. Le Temp Des Assassins
08. Sorry
09.-12. Ripples in Time I-IV
|
Tanskasta tervehtii debyyttinsä hollantilaisen DVS Recordsin kautta julkaiseva Chrome Shift. Musiikkinsa progemetalliksi määrittelevä,
inspiraationsa King's X:n, Pain of Salvationin ja Dream Theaterin kaltaisista progelegendoista (niin saatteessa sanotaan) imevä ja omaa soundia tavoitteleva bändi ei ole mitään järin ainutlaatuista. Asia erikseen on myös se, ovatko mainitut orkesterit legendoja 70-luvun esi-isiinsä verrattuna. Progemetalli on kuitenkin oma tyylilajinsa ja siinä genressä mainitut nimet kyllä aikanaan lunastavat paikkansa legendakaartista.
Chrome Shift on ollut nykyisessä kokoonpanossaan vuoden 2000 alusta lähtien, eikä musiikki siihen nähden ole ollenkaan hullumpaa. Vaikkei bändi mitään mullistavaa genreen tuokaan, suurin osa materiaalista on laatuvaatimukset täyttävää progemetallia. Ensikuuntelulla bändi kuulosti karkeasti sanottuna Dream Theaterin vanhemmalta vuosikerralta sekoitettuna hieman rudessmaisilla
kosketinsovituksilla, vaikka omaleimaisuuttakin antavia ratkaisuja toki löytyy. King's X ei ole minulle niitä tutuimpia bändejä, mutta Pain of
Salvationia en Chrome Shiftin ilmaisusta löydä.
Piristävää tulokkaassa on sen maltillisuus soolo-osuuksien sovittamisessa biiseihin; joskaan itse soolot eivät ole bändin vahvin puoli. Vokalistiin
tarttuminen on yleensä helppoa, eikä Rasmus Bak kohtuullisen persoonallisesta äänestään huolimatta täysin saa minua vakuutettua -
joissain kohdissa kaipaisin äijältä voimakkaampaa ja monipuolisempaa tulkintaa. Esimerkiksi tarkoituksellisen pienimuotoisista aineksista kokoon kehittyvä 'Sorry' olisi ollut parempi instrumentaalina kappaleen sanallisen puolen koostuessa ainoastaan biisin nimen ärsyttävästä hokemasta. Eräs parhaista vedoista on reilu minuuttinen piano-instrumentaali 'Shadowsong',
jonka tunnelmassa on paljon samaa kuin Rudessin 4NYC-levyltä tutuissa tunnelmallisissa piano-improvisaatioissa. Välillä doomahtavan hitaassa
tempossa etenevä levyn päättävä neliosainen nimibiisi 'Ripples in Time' lainaa kakkososassaan Liquid Tensionin Another Dimensionin pääriffiä ja
kuulostaa kolmososan alussa huvittavasti Satyriconin Havoc Vulturelta, mutta on kokonaisuudessaan levyn selkeästi mieleenpainuvin kappale.
Tasapaksuus ryhmää selkeästi vaivaa, sillä parissa biisissä orastavaa melodioihin nojaavaa tarttuvuutta olisi toivonut löytyvän enemmän. Vaikka levy tarjoileekin pari varsin jylhää instrumentaalihetkeä, ei Chrome Shiftin musiikki ole nimenomaan rytmillisessä kiinnostavuudessa lähelläkään alan huippunimiä. Timanttia, edes hiomatonta sellaista ei DVS Recordsilla siis
todennäköisesti ole käsissään, mutta 'Ripples in Time' on debyytiksi silti varsin kelvollinen.
12.03.2003, Antti Korpinen |
|
