|
01. 2:9 (Intro)
02. My Day of Reckoning
03. Absence
04. All Before
05. Hollow June
06. Blame
07. Lucyfer
08. For I Have Sinned
09. Cast in Delusion
10. The Lost Time
11. I Gave You All
Kesto: 44:29 |
Rokkaava metalli on yksi suomalaisten leipälajeista. Vai mitä sanotte nimistä Sentenced, Charon ja Entwine? Nyt tätä perintöä on debyyttialbumillaan jatkamassa myös Gotham O.D, joka aiemmin tänä vuonna oli SaraLeen ja Velvetcutin kanssa jakamassa 3-way-splitia. Myös nämä nimet voidaan lisätä Gotham O.D:n verrokkilistaan.
Nimekkäämmistä vertalaisistaan Monochromaticin erottaa kuitenkin vielä harmi kyllä pari asiaa. Ensinnäkään levyn tuotanto ei ole niin pureva kuin sen rokkaavalla metallilevyllä toivoisi olevan. Tämä koskee niin soundeja kuin biisien rakenteitakin. Esimerkiksi Hollow Junessa voisi olla ainesta iskeväksikin biisiksi, mutta rokkaavuuden muuttuessa yli-innokkaaksi kohkaamiseksi kappaleen dynamiikka kärsii heti pahasti. Vaikka samalla innokkuudella etenevä My Day of Reckoning onnistuu 70-lukulaisine rock-urkuineen muistuttamaan jopa Green Carnationista, Gotham O.D:n bravuuriksi osoittautuvat Blamen kaltaiset rauhallisemmat kappaleet. Biisin keskitempoisuus ja isohko kertosäe antavat hyvin tilaa myös vokalisti Ilkan vielä hieman värittömälle äänelle. Oli herrojen Laihiala, Leppäluoto ja Tauriainen lauluäänistä sitten mitä mieltä tahansa, heittäytymisen ja voimakkuuden puutteesta niitä on hankala syyttää. Gotham O.D -vokalistin ääni valitettavasti kärsii vielä näistä puutteista. Ja jos vielä verrataan genren isoihin nimiin, ei Monochromaticilla kuultavien laulumelodioiden todellakaan voi sanoa jäävän kimpoilemaan korvakäytäviin kolmevarttisen levyn aktuaalisen ääntelyn tauottua. Iskevyys niin tuotannollisella, sävellyksellisellä kuin sovituksellisella tasolla ei ole vielä toivotun kaltaista.
Jo mainitun Blamen lisäksi koskettimet hieman keskeisempään asemaan nostava For I Have Sinned, levyn mittakaavassa sinfoninen I Gave You All sekä levyn tarttuvimman biisin manttelin ansaitseva Cast in Delusion kuitenkin osoittavat, että parhaimmillaan Gotham O.D on jo nyt varteenotettava peluri rokkaavan melometallin kentällä. Kaikki nämä biisit edustavat levyn tempoltaan hillitympää laitaa. Nopeampiin ja riffittelevämpiin biiseihin bändi ei pysty vielä rakentamaan tarpeeksi voimakasta dynamiikkaa tai melodista iskevyyttä.
30.10.2007, Antti Korpinen |
|
