|
01. Holding the Earth
02. Raindrops
03. Ghosts I See
04. Passing Shadows
05. Shallow Delusion
06. Stars Will Fall
07. Silent Lullaby
08. Evangeline
09. No One Remembers Your Name
10. Goodbyes Painted Black
Kesto: 49:51 |
Musiikkimaailman ruokaketjut ovat mielenkiintoisia ja monesti monimutkaisia juttuja. ShamRainin kohdalla tämän ketjun voisi kuvitella alkaneen The Curesta ja jatkuneen This Empty Flow'n läpi nykyhetkeen. Onneksi näissä hommissa sanonta "olet mitä syöt" ei yleensä pidä aivan täysin paikkaansa, ja siksipä myös ShamRainin voi sanoa seisovan kolmannelle täyspitkälle tultaessa varsin tukevasti omilla jaloillaan. Goodbye to All That onkin bändin tähänastisen uran hienovaraisin tuotos, joka ei ota auetakseen vielä kymmenenkään kuuntelukerran jälkeen. Kieltämättä hyvä merkki seuraavaa kymmentä kertaa ajatellen, mutta sen pidemmälle levyn kestävyyttä en vielä uskalla lähteä arvioimaan. Hienovaraisuuteen kätkeytyy nimittäin se iankaikkinen tasapaksuuden kirous.
Ahkeran kuuntelun jälkeen korva alkaa löytää tasaiselta levyltä myös piilotettua vivahteikkuutta. Ghosts I See'n Porcupine Tree -henkinen intro, maalaileva kitaratyöskentely ja yleinen poljento tai Goodbyes Painted Blackin Magyar Posse -tyylinen nostattelu tarjoavat tarttumapintaa levylle. Vintage-koskettimien hallitsema Shallow Delusion on soundimaailmaltaan erittäin miellyttävä biisi, mutta ei lähde kunnon liitoon missään vaiheessa. Stars Will Fall lähtee sen sijaan peräänkuulutettuun liitoon erittäin kauniisti akustiselle kitaralle ja ilmavalle kitaroinnille rakentuvan alun jälkeen, mutta lopulta biisi muistuttaa minua siitä, minkä takia en joskus muinoin voinut sietää Entwinestäkin tutun Mika Tauriaisen ääntä - liikaa turhaa ähkimistä ja veltosti venyttelevää, muka-heittäytyvää artikulointia. Samaan ongelmaan törmätään myös avausraita Holding the Earthissä ja jossain määrin myös No One Remembers Your Namessa. Muissa biiseissä Tauriainen osoittaa kuitenkin olevansa vähintäänkin mies paikallaan, kuten niin levyn vauhdikkaampaan ja voimallisempaan puoleen kuuluva Silent Lullaby kuin rento Evangelinekin tahoillaan todistavat.
Näin rauhallisessa musiikissa sovitusten merkitys korostuu, ja tällä saralla ShamRain tekeekin pääosin erittäin hyvää työtä. Tempoissa on riittävästi vaihtelua ja rumputyöskentely on hyvin tyylitajuista. Kitaraa puolestaan käytetään mainiosti myös maalailuun, joskin tietynlainen, monessa biisissä käytetty intervallinypläys alkaa levyn loppua kohti tuntua turhan helpolta ratkaisulta. Erikoismaininnat antaisin kosketinosastolle sekä taustalauluille, jotka nostavat levyn arvosanan kohtalaisesta hyväksi. Kuten sanottua, siitäkin huolimatta Goodbye to All Thatin linjakkuus kääntyy lopulta osittain myös itseään vastaan. ShamRainin reseptin vaativuus ja rajoittavuus huomioon ottaenkin sanoisin, että ääripäitä - vaikka Goodbyes Painted Blackin virtaviivaisuutta ja vauhdikkuutta ja toisaalta Stars Will Fallin alun minimalistisuutta ja pidättyvyyttä - voidaan hyvin venyttää vielä hieman etäämmäksi toisistaan. Tällaisenaankin Goodbye to All That on joka tapauksessa vallan mainio syyslevy.
31.10.2007, Antti Korpinen |
|
