|
01. Intro
02. Scarred
03. Blank Copy
04. Black Gleam Eye
05. The Wanderer
06. Torrents of Sorrow
07. Void Revelation
08. Evasive Contempt
09. Heavenless Bliss
10. Untouchable Euphoria
11. Bleak Existence
12. Revealed Wounds
13. Outro
Kesto: 57:51 |
Portugali, tuo portviinin kotimaa ja Manner-Euroopan läntisin kolkka, ei ole juurikaan tunnettu black metalistaan. Vaan jo likimain kymmenvuotisen uran on tehnyt Corpus Christii -nimellä kulkeva poppoo, jonka julkaisutahti on ollut kaikkea muuta kuin hidas. Rivakkuus myös näkyy, jos ei muutoin niin osaavassa materiaalissa, ainakin mitä bändin omaan tyyliin tulee.
Rising on järjestyksessään yhtyeen kuudes kokopitkä ja tyyliltään varsin hallittu, hillitty ja ehkä jopa laskelmoitu. Kappaletarjonta nimittäin pitää sisällään niin oppikirjamaisesti sävellettyä materiaalia eri tyylejä lainaten, että vain genren ääripäiden kliseet ovat jääneet pois kyydistä. Jos levyä leimaakin näennäisesti nopea ja melodinen linjanveto, mukaan mahtuu myös paljon hitaampaa matskua. Onpa mukaan otettu, inhoamaani termiä lainaten, alan kuuminta hottia: religious BM -hengeässä soivaa kuoroa.
Toki mukaan on mahtunut myös hitaampia biisejä, sopivasti hullua karjuntaa ja rääkynää, kuin myös doomahtavaa laahustelua ja etenkin keskitempoista norsecorea - viis siitä mistä maasta bändi tyylilleen kumartaa. Jos joku ohjaaja pyytäisi elokuvan soundtrackille black metalia sopivan geneerisesti sävellettynä, mutta riittävän tasokkaasti ja pahimmat kliseet välttäen, voisi jälki olla jotain Risingin tapaista.
Mukavan helposti lähestyttävistä, mutta tavallaan hieman turhan tavanomaisista biiseistä jää kuitenkin alkuinnostuksen jälkeen käteen muutakin kuin vain haukottelua. Tunnelmaltaan levy nimittäin pieksee helposti heikommat ja yksitoikkoisemmat kilpalijansa ja osa kiitoksesta kuuluu tietysti hyville soundeille ja toimivalle lauluilmaisulle. Jos rääkynä ja ärjähtely ei omaperäisyyden huippua olekaan, ainakaan se ei tyydy geneerisesti matkimaan sitä perusvarmaa korpinraakuntaa.
Levynä Rising on vähän nihkeää arvosteltavaa. Se ei oikein stimuloi, sytytä tahi innosta, mutta se on kuitenkin niin tasaisen hyvin tehtyä, että levyä kuuntelee mukisematta kerta toisensa jälkeen ilman irvistyksiä. Jos BM-levyhylly kaipaa täytettä juuri varman päälle vedetystä peruskaurasta, tämä on sitä. Ei suuria yllätyksiä, ei suuria pettymyksiä. Black metalia blackmetalmaisesti.
10.11.2007, Serpent |
|
