|
01. Introspection
02. Under the Smell of Chaos
03. Daemonity
04. Enter My Nightmare
05. Evil Moon
06. Glutted Wargasm
07. As the Disease We Shall Spread
08. Psychose
09. Hymn for Minas Morgul
10. An Astral Travel (Through the Gloomy Ocean of Sadness)
11. Dominus Satanas
Kesto: 42.00 |
Vaikka ranskalainen black metal tuntuisi suuremmalta osiltaan keskittyvän raaemman ja rujomman puolen ilmaisuun, löytyy tähänkin sääntöön poikkeuksensa. Yksi näistä on vuonna 1996 perustettu Destinity, jonka kolmas levy on tällä haavaa käsittelyssä. Tyyliä voisi luonnehtia majesteetilliseksi, teatraaliseksi ja
kosketinvoittoiseksi black metalliksi, jossa yhdistetään toisiinsa niin Cradle of Filthistä kuin Limbonic Artistakin tuttuja elementtejä. Lopputulos onkin varsin kaoottinen, etenkin runsaiden kosketinosuuksien saralla. Tempoa levyltä löytyy pääosin reippaanoloisesti, mutta mistään tasapaksusta, pää kolmantena jalkana paahtamisesta ei kyse kuitenkaan ole. Koskettimien käyttö on suoraan sanoen häkellyttävää, mutta valitettavasti lähinnä negatiivisessa mielessä. Kitarat tekevät työnsä jossain taustalla kun suurin osa musiikista keskittyy syntikoihin, kovaäänisiin rumpuihin ja rääkyviin lauluihin. On vaikea eritellä Destinityn heikointa lenkkiä, sillä kovin moni asia tuntuu pissivän tällä levyllä yhtä aikaa. Piano- ja synaosuuksien äänimaailmat muistuttava varsin paljon etenkin juuri Limbonic Artia ja voisi kuvitella, että siihen Destinity on pyrkinytkin, mutta valitettavasti yritys on tuomittu epäonnistumaan. Hetkellisistä onnistumisista huolimatta Destinity jää kauas LA:n taakse eikä sitä ainakaan levyn muu anti paranna. Vaikka tuotantopuoli on periaattessa aivan OK-tasoa, niin rummut hyökkäävät päälle vähän turhankin voimakkaasti. Laulut vaihtelevat puhtaasta rääkynään ja jopa Dani Filth -tyyliseen kirkunaan ja tämä eittämättä jakaa mielipiteitä voimakkaasti kahtia. Siinä missä CoF:llä on sentään oma tyylinsä, tuntuu Destinity rämpivän kahden erilaisen teatraalisen esityksen välimaastossa. Ja kun elastisuutta ei tarpeeksi löydy, niin katajaan kapsahdetaan ja lujaa. Under the Smell of Chaos ei ole varsinaisesti huono levy, mutta sen hyvien puolien etsiminen ei maksa vaivaa. Se on auttamattomasti keskitason alle, sillä soundit eivät levyä tee. Levyä voikin suositella vain niille, jotka keräävät kaiken paskasta laatulevyihin asti ja aivan fanaattisimmille LA-faneille, jotka haluvat kaiken mikä kyseistä bändiä edes etäisesti koskettaa.
3/10
Serpent
Destinity on niitä harvoja bändejä, joissa kuuluu vielä 90-luvun alun black metal -soundi ja -asenne. Pieniä väriläiskiä esikoislevyn mustuuteen tuovat joskus pirteätkin kosketinmelodiat sekä vokaalien vaihtelu. Fransmannit soittavat maskit päällä, laulavat Saatanasta ja menoa riittää hyvinsoitettuna levyn loppuun saakka. Soundit ovat kovin kuivat, mutta syvyyttä kuitenkin löytyy. Tykitys ei ole kovin omaperäistä, mutta kuitenkin hyvin koottua. Pläkki ei kuole niin kauan kuin vihaisia soittajia löytyy!
7,5/10
J.Grym
12.03.2003, Serpent / J.Grym |
|
