|
01. Chasing Shadows
02. The After
03. Mother Father Holy Ghost
04. Sail Away
05. Child Of The Light
06. Tahigwan Nights
07. Manic Messiah
08. Angel And The Gambler
09. A Story Told
10. The Rulers Of The World |
Empire on kitaristi Rolf Munkesin projekti ja Chasing Shadows on sen neljäs levy. Porukka on vaihtunut kiitettävällä tahdilla, tällä kertaa mukana ovat basisti Neil Murray, vokalisti Doogie White ja rumpali Mike Terrana, nimimiehiä siis. Niitä on aiemminkin ollut ja samalla on käynyt ilmi, etteivät kuuluisat soittajat takaa hyvää lopputulosta. Nyt on toinen ääni kellossa. Doogie White ei ole yhtä kova vokalisti kuin edeltäjänsä Tony Martin, mutta Empiren riveissä White tekee parempaa jälkeä. Äijä lienee hieman motivoituneempi kuin Martin, jota on tämän kaltaisissa projekteissa kuultu aika paljon. Mutta takaisin tähän levyyn. Se alkaa parilla aika raskaalla ja samalla hieman tönköllä kappaleella. Näistä nykyaikaa heijastavista biiseistä kun on päästy eroon, hiipii mukaan kuin varkain lisää melodisuutta sekä kitaraan, että lauluun. Mukavaa on huomata, että samalla biiseihin on tullut sellaista imua, joita edellisiltä Empire-levyiltä puuttui. Ehkäpä White ja Terrana ovat omiaan tällaiseen materiaaliin, tottuneita kitarasankarien apupoikia kun ovat. Tai no, ei Munkes kitarasankari sanan varsinaisessa merkityksessä ainakaan tällä kertaa ole. Mies soittaa toki useammallekin raidalle pitkät soolot, mutta ne istuvat kokonaisuuteen hyvin eivätkä siis ole sorminäppäryyden ylistyksiä vaa, kunnon vanhan liiton hardrockia; valtaosin melko hidasta ja aika raskasta. Osa kappaleista olisi jopa kotonaan niillä Black Sabbathin levyillä, joilla Neil Murray oli mukana. Munkes ei toki ole Iommin kaltainen riffikone, eikä yritäkään olla, mutta silti. Kuunnelkaapa vaikka Child of the Light, niin ymmärrätte, mitä tarkoitan. Palikat alkavat Empiren kohdalla olla hyvin kasassa. Bändi soittaa tiukasti ja materiaaliin on saatu kaivattua parannusta. Luultavasti vanhanaikainen kunnon tuottaja (esim. Martin Birch) olisi saanut projektista vieläkin enemmän irti. Siinä tapauksessa käsissä olisi klassikko.
23.11.2007, Ismo Karo |
|
