|
01. Praeludium
02. Syphilisation
03. Dekadencia
04. Tum Hiems (Carmen Extulit Horridulum)
05. Unantastbar
06. Hiems Atra
07. Als ob es einen Morgen gebe
08. Vater, ich brenne
09. Storgerausch
10. Serum 144
11. Extroductio
Kesto: 45:16 |
"Vähän kaikkea, mutta mitään ei kunnolla" on periaate, jolla on tapana liian helpolla ja liian usein vetää penkan puolelle tuulilasi särähtäen. Sakemannibändi Hyems toteuttaa tätä ideologiaa death ja black metalin keinoin, hybridikerhon lähes kaikkia hyviä sääntöjä rikkoen.
Otetaanpa kupillinen Deicide-henkisiä tuplavokaaleita huonosti vedettynä, kourallinen behemothmaisia riffejä kökösti veivattuna, Cradle of Filth -tyylisiä kirkunoita hitusen mukaan heittäen ja pari Nileltä lainattua fiilistelyriffiä. Tungetaan nämä lihamyllyn läpi ja tarjotaan soossi rimpuloilla ja rupuisilla demosoundeilla kolmivarttiseksi paketiksi. Maistuis varmaan sullekin!
Antinomie syyllistyy paitsi geneeriseltä kuulostamiseen, myös huonojen riffien käyttämiseen ja keskivertoiseen suorittamiseen. Bändin death/black metal -sekoitus ei oikein kuulosta kunnolla death metalilta eikä taatusti kunnolla black metalilta. Missä ovat kunnon raskaat riffit? Missä raa'an julma revitys? Kakkostason melodiaa, reipasta tempoa, korvasta sisään ja toisesta ulos -jämätason riffejä tarjotaan näidenkin edestä. Ei kiitos.
Jos biisit ovatkin hohhoijaa-luokkaa, on levyn ärsyttävin piirre sen laulu. Tusinarääkynä ja huono Dani Filth -apinointi ei vaan toimi. Ei etenkään tässä yhteydessä. Eikä kehtaa muutoinkaan tuotantoa kehua. Vaikka rummut vielä nakuttavatkin ihan kelvosti, on tukkoinen ja voimaton kitarasoundi kuin lapselta kasvoille saatu avari. Ei kiitos. Kyllä tätä pakon edessä kuuntelee, mutta mielummin sitten vaikka radiota.
17.11.2007, Serpent |
|
