|
01. Race You To Your Grave
02. Beggar
03. Voodoo Mamma
04. Ride On
05. Sanify Your Life
06. Did My Time (Part 1)
07. Did My Time/Prophet (Part 2)
08. Southwards
09. Stupefaction
10. Desert’s Heart
Kesto: 43:32 |
Joskus sitä toivoisi, että elämä olisi yksinkertaisempaa. Tiedättehän, poika tapaa tytön, he rakastuvat ensisilmäyksellä ja elävät yhdessä onnellisena elämänsä loppuun asti. Satumaista. Musiikkidiggailun kohdalla sitä voisi löytää yhden bändin, joka sitten johdattaisi uusien ihanien tuttavuuksien luo. Kuta kuinkin näin olisi mielikuvitusmaassa käynyt kreikkalaiselle Potergeistille. Pojat olisivat löytäneet Panteran, jonka kautta polku olisi avautunut Downin luo, ja siitä edespäin Crowbarin ja Corrosion of Conformityn suuntaan. Nimensä mukaisesti Southwards on southern-hengessä vedettyä, letkeän rokkaavaa metallia. Lähimpänä esikuvana Potergeistin pojilla on ollut Pantera.
Vaikka vokalisti Alex S on epäilemättä Kreikan pätevimpiä Anselmo-apinoijia, ei bändi riffien, biisien ja etenkään grooven suhteen yllä lähellekään Panteran tasoa. Miettikääpä Dimebagin yksinkertaisimpia riffejä ilman Vinnie Paulin ja Rexin juurevaa groovea. Niinpä. Esimerkiksi Voodoo Mamma rojahtaa olemattoman perustan päältä ennen ensimmäistä kertosäettä. Myös Ride On kuulostaa laiskalta. Southwards-biisi tuo selvimmin esiin levyn heikkouden; äärimmäisen munattoman bassosoundin. Panteran trippiraitoja hieman muistuttava Sanify Your Life nousee puolestaan levyn parhaaksi vedoksi. Jopa säkeistön hieman vauhdikkaampi riffi toimii vastapainona kertosäkeen hitaammin groovaavalle psyke-southern-teemalle. C-osassa biisi karkaa valitettavasti tylsemmille teille muistuttaen samalla Potergeistin rajallisesta vetovoimasta: jopa Sanify Your Lifen kohtalona olisi valua pohjasokkaan millä tahansa Pantera-levyllä.
Did My Timen kakkososa ja Stupefactionin alku heittäytyvät myös pehmeäksi psykeilyksi, minkä voisi southern-hengessään jossain määrin attribuoida Corrosion of Conformitylle. Desert’s Heart on puolestaan heikko, tylsä ja itseään kymmenen sekunnin jälkeen toistava country-pastissi, joka ei liikahda lähtökuopistaan mihinkään. Ennemmin Desert’s Heart onkin idea, eikä varsinainen biisi. Ideanakin se on huono. Southwardsissa kokonaisuutena puolestaan on ideaa. Yksittäiset biisit ovat vain harmillisesti yhtä lukuun ottamatta heikohkoja. Flanellipaita ei vielä tee ihmisestä oikeaa punaniskaa.
13.10.2007, Antti Korpinen |
|
