|
When the Deadbolt Breaks
01. Somewhere Between Murder And A Wet Dream
02. Glasseye
03. Spawn Of Black Moon
04. Fist Full Of Flowers And An Empty Handgun
05. Hand Of Doom (Black Sabbath cover)
Negative Reaction
06. Loathing
07. Shroud
08. Price On A Head
09. Linger
Kesto: 65:49 |
Kaksi yhdysvaltalaista sludge-bändiä, yhdeksän biisiä ja lähes 66 painokasta minuuttia - siinä tämän splitin resepti noin lyhykäisyydessään. Matsku on melko lailla sellaista, mitä alaa seuraavat ovat tottuneet PsycheDOOMelic Recordsin julkaisuina nieleskelemään, ja itse asiassa myös tuon lafkan nimi seisoo levyn takakannessa. Psykedelisyys ei kuitenkaan erityisemmin määrittele kummankaan bändin musiikkia. Siinä missä When The Deadbolt Breaks nuokkuu sludgestaan ajoittain oikean deathdoomin (Winter yms.) ja Celtic Frostin suuntaan, jo vuonna 1988 perustetun Negative Reactionin meiningissä on mukana ripaus hc-vaikutteita.
Kuten biisititteleistäkin voi jo päätellä, on When The Deadbolt Breaks bändeistä se likaisemmin vääntelehtivä. Koliseva basso, niljakas hidastelu, murea huutolaulu ja feedbackia 90 asteen mutkissa huutelevat kitarat lanaavat neljässä ensimmäisessä biisissä kuuntelijan naamaa. Jälki on tasaista, ja ainoastaan Glasseyen rivakkuus pelastaa When The Deadbolt Breaksin kasvottomuudelta. Myös Glasseye taantuu harmittavasti loppua kohden, mutta säilyttää silti paikkansa levyn ykkösbiisinä. Negative Reactionin erottaa splittikumppanistaan hieman perinteisempi soundi, hc-laulu sekä hienoiset viitteet rokkaavuuteen ja Black Sabbathin suuntaiseen juurevuuteen. Myös Negative Reactionin soundi on toki varsin multainen, mutta ei yhtä kirskahteleva kuin When The Deadbolt Breaksilla. Price On A Head on levyn jälkipuoliskon biiseistä iskevin, yksinkertaisten ja jopa hienoisesti hyppyyttävien riffien muodostama perusviipale.
Molempien bändien jäsenistöä esittelevä Black Sabbath -cover Hand Of Doom vedetään kertosäkeen ja c-osan osalta hyvinkin aggressiivisesti ja sludgesti, kun taas säkeistöt hiivitään alkuperäisversiota kunnioittavaan sävyyn. Alkuperäisen pahaenteisyyteen ei tosin ylletä sitten millään. Kovin tasavarma, keskitien split-julkaisu on siis kyseessä, ja myös innokkaimmat sludgen ystävät löytävät varmasti rahoilleen tätä parempaakin vastinetta. Itselleni bändeistä mieleisempi on When The Deadbolt Breaks hieman tummemman yleisilmeensä ansiosta.
23.10.2007, Antti Korpinen |
|
