|
01. Ascesion
02. No Strains
03. Circle Of The Wasted
04. Liquid State
05. Bellow Your Breath
06. Inferno
07. Crystal Of The Heart
08. Vanity (Reign Supreme)
09. Cyber Heartbeat
10. Lust For Your Touch
11.Private Universe
12.Run Of The Mill |
Jotain vanhaa ja jotain uutta. Vanhana voidaan pitää sitä, että jälleen kerran tarjoillaan powerin ja melodisen metallin välimaastossa heiluvaa levyä, joka ei kaihda tyylisuunnan kliseitä kaikilla mausteilla. Uutena pidettäköön ainakin allekirjoittaneelle bändin kotimaata, koska enpähän pahemmin ole kreikkalaista heviskeneä aiemmin tuntenut paitsi nimen Rotting Christ joskus kuullut sekä Black Lotus levy-yhtiön, jonka alaisuudessa Phantom Lordkin nykyään on. Bändin historiasta löytyy kaksi edeltävää pitkäsoittoa, joista edellinen vuonna 2000 ilmestynyt Evil's Domain sai hyvät arvostelut laajaltikin, joten odotusarvot ovat kohtuullisen korkealla.
Vastasiko odotuksia? Ei tämä nyt maailmaa mullista eikä nouse klassikoihin tai edes vuoden top-listoille mutta ei sentään pohjamudissa ryve. Levy alkaa tylsällä, mitäänsanomattomalla introlla ja tuntuu kuin olisi olemassa laki, että tämän tyylisuunnan levy on aloitettava introlla. Hyvä tai huono - aivan sama näköjään. Seuraavat kaksi biisiä eli No Strains ja varsinkin nimikkobiisi Circle of the Wasted edustavat levyn onnistuneinta osaa kun vauhdikkaat rallit soivat ja laula raikaa atmosfääreissä - aah, perinteistä tilulilu-peruspoweria. Tämän jälkeen kuollaankin kyllästymiseen kun puolinopea, laahaava ja kaikin puolin tylsä Liquid State sekä slovarintapainen Bellow Your Breath lyödään eteen. Vaivalla sain pidettyä sormeni "seuraava biisi" -näppäimeltä. Onneksi tuleva biisi Inferno on levyn kohokohta ollessaan hieman kokeilevampi, jopa progemainen ja tällä kertaa laulajakin pitää jalat maassa käyttäen "vihaisempaa" laulutyyliä. Tämän jälkeen tuleekin uusi intron tapainen, aivan kuin LP levyn b-puolta ajatellen, mutta pidettäköön tässä tapauksessa välisoittona ja nyt ollaan onnistuttu. Akustinen kitara, jouset sekä merenrantasamplet toimivat kauneudessaan. Levyn loppupuoli kulkee tasaisesti läpi aiheuttamatta vihan purkauksia tai sen suurempia musiikillisia nautinnon tunteitakaan. Mitään ei tunnu tarttuvan mukaan paitsi harvemmin kuultu viheltäminen tehokeinona hitaassa, hyvinkin kliseisessä balladissa, Lust For Your Touch, joka tällä kertaa on varsinkin lauluosuuksiltaan onnistunut. Laulaja tässä bändissä ne pisteet kerääkin ja vaikka voisi kuvitella etelän miehellä ääntämisen vaikuttavan, ei siitä ole huolta tällä kertaa.
08.03.2003, Marko Isola |
|
