|
01. Prologue: Nascentes Morimur
02. Kaleidoscopic Inscape
03. Sphere of Disgust
04. Return
05. Datura Stramonium
06. October Rain
07. Lethean Waters
08. Merging Into Landscapes
09. Dead
10. The Dying Morn
11. Epilogue: Nemo Ante Mortem Beatus
Kesto: 46:31 |
Holy Recordsilla on outo fiksaatio suomalaisiin bändeihin. Lafkan back-katalogista löytyy nimittäin julkaisuja niin Gloomy Grimiltä, Soulgrindilta kuin Legendaltakin. Myös Yearning kuuluu tähän joukkoon - Merging Into Landscapes on bändin viides julkaisu ranskalaisyhtiölle. Oudon lafkan fiksaatiosta tekee lähinnä se, että he eivät tunnu markkinoivan julkaisuja bändin kotimaassa kuin nimeksi. Olkoonkin niin, että itselleni nimenomaan Yearning on näistä kotimaisista bändeistä ainoa, josta jaksan kiinnostua vähääkään.
Yearningin voisi kaiketi luetella löyhästi dark metaliksi, joka on pohjimmiltaan keskitempoista, hieman My Dying Bride -lähtöistä, fiilistelevää metallia, jossa myös Arcturus-henkiset avantgardemmat tai neoklassisemmat teemat ovat vallanneet jalansijaa. Vaikka levyn nimi tavallaan muuta viestiikin, on se musiikillisesti ennemmin kevyen astraalista kuin maanläheistä. Kuin suoraan Opethin Still Lifelta napattu akustinen intro, Prologue: Nascentes Morimur pitää ajatukset vielä läheisillä kiertoradoilla, mutta esimerkiksi Returnin neoklassinen ote ja poljennan tietty kulmikkuus tuovat mielleyhtymiä jo hyvinkin Arcturusin tai vähintäänkin viimeaikaisen Vintersorgin ja Borknagarin suunnalta. Pääasiassa puhtain mieslauluin toteutettu vokaalipuoli on kuitenkin vaikkapa mainittuihin vertalaisiin nähden vielä aavistuksen alkeellista sekä sovitusten ja melodioiden että äänenmuodostuksen ja -värin tasolla. Täydellisesti onnistuneet laulut olisivat nostaneet albumin vaikuttavuutta helposti monellakin pykälällä. Laulujen osalta voidaan kuitenkin nostaa esiin The Dying Morn, jossa on nimenomaan vokaaliosastolla onnistuttu mielestäni kohtuullisen hyvin.
Jos vokaalipuoli onkin yllätyksetöntä, ei ylilyöntejä tai tyylivirheitä tällä alueella tapahdu. Kosketinten noustessa astraalisia sfäärejä tavoittelevassa musiikissa etualalle riski joko ylisokeroituihin tai muuten tyylitajuttomiin kuvioihin kasvaa, eikä Yearningkään hommastaan aivan puhtain paperein selviä. Deadin väliosan ilmeisesti kitaran ja syntikan yhteistyönä toteutettu juoksutusteema, joka jatkuu vieläpä kiusallisen kauan, on nimittäin kuin suoraan blokattu Nintendon Mario Bros -pelin äänimaailmasta. Tämän ja levyllä käytettävien akustisten osuuksien, ja toisaalta myös levyn melankolisten kitaramelodioiden välille syntyvä kontrasti ei niin millään toimi edes tehokeinona. Luotaantyöntävyyttä niillä ei kuitenkaan kaiketi ole haettu takaa.
Merging Into Landscapes ei siis onnistu muuttamaan niitä käsityksiä, joita minulla oli Yearningista jo ennen tätä levyä. Bändin avut, kyvyt ja innovatiivisuus eivät valitettavasti edelleenkään kohtaa heidän musiikillisen kunnianhimonsa tasoa. Tämän vuoksi levyn parhaaksi biisiksi osoittautuu sen laajemmalla kaarella kehittyvä, mutta fiilikseltään maanläheisempi Kaleidoscopic Inscape. Tätä hyvän perusvarmuuden tasoa ylemmäs ei Yearning tällä kertaa parhaimmillaankaan yllä.
15.10.2007, Antti Korpinen |
|
