|
01. Fury Whip
02. Waste of Tiamat
03. Death Is This Communion
04. Khanrad's Wall
05. Turk
06. Headhunter
07. Rumors of War
08. Dii
09. Cyclopian Scape
10. Ethereal
11. Return to Nod
|
High On Firella on perinteisesti ollut oma erotettava soundinsa, ja vuosien varrella bändi on tuntunut päivittävän meininkiään hieman helpommin lähestyttävään suuntaan, kuten nyt Death is this Communionin kohdalla. Myös Sleep-yhteyksistään tutun Matt Piken kurlaavat vokaalit ovat ehdottomasti levyn voimallisimpia yksittäisiä asioita, miehen ääntely on pahaenteistä ja suorasukaista. Musiikillisesti High on Fire on kenties liikkunut askeleen lähemmäksi Mastodonia, sillä viba on tällä levyllä selkeästi samansuuntainen.
Avausraita Fury Whip on pähkinänkuoressa nimensä mukainen; se lataa kuuntelijaa tauluun minkä kerkiää. Waste of Tiamat jatkaa tätä maanvyöryä hieman moni-ilmeisemmin, mutta kuitenkin painavana kuin synti. Biisissä on myös oma lähes häiritsevä välittömyytensä. Headhunter kuuluu myös levyn huippuhetkiin olleen totaalisen herkeämätön hyökkäys kohti kuuloluita, mutta sisältää kuitenkin myös sopivasti melodisuutta pitääkseen mielenkiinnon yllä. Välisoitto DII onkin erittäin tervetullut hengähdyshetki muutoin kaoottiselle levylle.
Lopuksi täytyy todeta, että High on Fire on tietyllä tavalla ollut itselleni "vaikea" bändi, sillä bändi tuntuu rakentavan biisin hieman vaeltelevammin kuin suoraviivaisen A:sta B:hen ja B:stä C:hen -toimintatavan keinoin. Bändin kappaleet tuntuvat etenevän ennemmin sirkulaarisesti, eikä biiseihin muodostu täten välttämättä selkeitä kliimakseja tai riittävän voimakasta vaihtelua muutenkaan. Nimenomaan kyky saavuttaa juuri nämä asiat nostaa levyltä esiin biisejä kuten jo mainitut Headhunter tai Fury Whip, mutta kokonaisuutena levy on jokseenkin puuduttava. Helmiäkin levyltä kuitenkin löytyy.
High on Fire has traditionally had a distinguishable sound, and over the years they seem to be fine-tuning their product in a more accessible direction, as is the case with their newest slab Death is this Communion. Ex-Sleep guy Matt Pike's throaty vocals are once again one of the driving forces behind this newbie, as his audible attack is ominous and in your face. Musically, High on Fire has perhaps taken a bit of inspiration from Mastodon, as there is definitely a similar vibe here.
Opening track Fury Whip is all that in a nutshell, relentlessly beating the listener down to submission. Waste of Tiamat continues the landslide with a more diverse approach, weighty as damnation and having an uneasy sense of urgency to it. Headhunter is another standout track with an absolutely ruthless assault on the senses and just a pinch of melody to keep things interesting. Interlude DII is a very welcome moody instrumental respite to the otherwise chaotic amassment here.
In the end, High on Fire has always been a "difficult" band for me, as it seems their arrangements tend to wander to the point where the song feels like it's not progressing from A to B to C. Instead, it feels like much of the band's output spins in circles, with no clear climax or enough clear, internal ups and downs in the songs themselves. In a nutshell, that is what makes certain individual songs stand out, such as Headhunter or Fury Whip, but overall it makes for a numbing whole. Some definitive high points here, albeit amidst the rubble, if you will.
28.09.2007, Starbuck |
|
