|
1. Rust
2. Det svartner nå
3. Fucked up and Ready to Die
4. Ytterst i livet
5. Divided We Stand
6. Striving for a Piece of Lucifer
7. In Honour of Thy Name
Kesto: 38:48 |
Darkthrone on eittämättä Burzumin ja Mayhemin ohella Norjan legendaarisimpia ja merkittävimpiä black metal -bändejä, joka on kantanut ansaittua kulttistatustaan ja kruunuaan ylväästi läpi kaikki nämä vuodet 1990-luvun alusta asti. Kuten jo monen aiemmankin Darkthrone-levyn kohdalla, on tämäkin levy kahden miehen - Fenriz & Nocturno Culto - hengentuotos ja monenlaisista odotuksista huolimatta on Darkthrone tehnyt yllättävän askeleen omassa historiassaan ja ottanut askeleen taaksepäin. Vaikka monen bändin kohdalla urakehitys tarkoittaa yleensä pehmenemistä ja musiikin monipuolistumista, on Darkthrone tehnyt tähänkin poikkeuksen viemällä musiikkiaan ensin raaempaan ja yksinkertaisempaan , sitten vain jälkimmäiseen suuntaan. Hate Them vie kuitenkin musiikkiaan takaisin päin vanhempaan tuotantoon hypäten yli levyt kuten Plaguewielder, Ravishing Grimness ja Total Death. Lähinnä Hate Them! onkin kuin parin viimeisimmän ja Panzerfaustin ristisiitos. Toisin sanoen, tyylinä on edelleen yksinkertaistettu, raaka black metal, jossa sekoittuvat toisiinsa niin Celtic Frostin old-school -rehvakkuus kuin myös Ildjarnin ääriprimitiivinen ja misantrooppinen tunnelma.
Vauhtia löytyy lähinnä laiskanpullean keskitempoisuuden nimissä, mutta ruumisautolle annetaan kyytiä myös hieman raskaammalla kaasujalalla. Etenkin vähemmän nopeilla osuuksilla punkmainen ja raaka, yksinkertainen ulosanti korostuu ja Darkthrone saavuttaa parhaat sfäärinsä. Kappaleet ovat kaiken kaikkiaan vahvoja tapauksia jok'ikinen, eikä edes keskitason viritelmiä ole mukaan laskettu. Parhaiten mieleen jäävät rujo aloituskappale Rust sekä levyn parhaiten allekirjoittaneelle kolahtanut veisu Striving for a Piece of Lucifer, joka etenkin kertosäkeellään vie mukanaan manalan maille. Mutta myös kylmänkalskea ja vihamielisen kuuloinen Fucked up and Ready to Die on tyylinsä eliittiä ja voisi hyvin kuulua Darkthronen parempien biisien valiokaartiin.
Nyt kun allekirjoittaneen fanipoikamaisuus suorastaan paistaa läpi, ei liene yllätys, että pari ylistyssanaa N. Culton mahtavista vokaaleista on paikallaan. Vaikka 'Culton ruma ja äärimmäisen raaka laulutyyli on aina ollut black metallin mustinta kärkipäätä, huipentuivat laulut monessa mielessä äärimmäisen kolealla Panzerfaust-levyllä. Vaikka aivan tuolle tasolle ei Hate Themin lauluilla nousta (tai vajota), ei myöskään paljosta jäädä paitsi. Laulut ovat tälläkin erää epäinhimillisen kuuloiset kaikessa ärhäkkyydessään ja röpelöisyydessään. Yhtä lailla karkea, mutta kuitenkin hiotun särmikäs ja säröinen kitarasoundi vastaa levyn tunnelmasta eikä olekaan aivan tuulesta temmattua todeta, että Satyrin jälkeä voi soundissa havaita. Onneksi tämä ei ilmene negatiivisella, vaan päin vastoin, hyvinkin positiivisella tavalla. Eipä sillä, että hieman rösöisempikään soundi pahasta olisi, mutta kokonaisuus toimii näinkin suorastaan erinomaisen hyvin.
Hate Them ei anna paljoa aihetta valittamiseen, mutta jostainhan on aina varaa kitistä. Levy voisi olla pidempi että myös tunnelmaltaan synkempi. Toisaalta, lienee kaikille selvä, että Under a Funeral Moonin, A Blaze in the Northern Skyn ja Transilvanian Hungerin tapaisiin huippuhetkiin ei koskaan tulla palaamaan mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa ja aikaansa nähden Hate Them on joka tapauksessa erinomainen levy. Ehdottomasti vuoden kärkitapauksia black metallin saralla.
26.03.2003, Serpent |
|
