|
01. Empirical Proof [Part One]
02. Risen Through The Ashes
03. Into A New Light
04. Dreams Without Courage
05. History Repeats
06. Traitor To All You Know
07. Horizon Burns
08. Empirical Proof [Part Two]
09. As Skies Turn Black
10. Nothing Left
11. A World Deceased
12. Bringer Of war
|
Entities debyyttialbumillaan kartalle pyrkivä Malefice yhdistelee musiikissaan metalcorea, thrashia, melodista metallia ja progea. Näiden tyylilajien yhdistelijöitä on niin paljon, ettei niitä pirukaan enää erota toisistaan. Musiikillisesti Malefice on periaatteessa aivan samaa kauraa näiden muitten kanssa, mutta yksi hyvin olennainen asia erottaa yhtyeen muista: erinomaiset kappaleet.
Levy alkaa melko mielikuvituksettomasti rauhallisella introlla. Levyn ensimmäisen testauksen tapahtuessa autossa piti volyymia näin ollen nostaa selkeästi tavanomaista kovemmalle. Tämän seurauksena kansanautostani meinasi tulla cabriolet heti ensimmäisen varsinaisen biisin räjähtäessä soimaan. Musiikista tulee ensimmäiseksi mieleen hengenvaarallisesti doupattu Machine head. Tämä johtunee osaksi myös siitä, että varsinaisen avausraidan alku tuo kaukaisesti mieleen Machine Headin kappaleen Old. Yleistä käsitystä horjuttaen musiikki säilyy yhtä innostavana koko levyn ajan. Yhtye vetää pääosin turpiin, mutta välillä tarjotaan suvantoja. Tosin nämä suvannot ovat hyvin asemoituja ja näin ollen hyvin petollisia. Juuri kun luulet saavasi hengähtää, niin luunuija heilahtaa jälleen.
Vokalistin metalcorelle uskollinen laulutyyli nostaa heti kättelyssä pelkokerrointa. Tässäkään tapauksessa levyllinen monotonista raakkumista ei voi olla aiheuttamatta pientä puutumisreaktiota, mutta lauluosuuksien sovitukset ja rytmitykset ovat sen verran kekseliäitä, että homma säilyy voimakkaasti plussan puolella. Soitannollisesti yhtye on huippuunsa tuunattu, mutta kikkailua ei ole viety liian pitkälle. Toisinaan kylmän tekniseksi muotoutuva runttaus tuo mieleen myös Meshuggah nimisen orkesterin. Mielenkiintoista tässä on juurikin melodisuuden ja teknisen rutistuksen välinen kontrasti. Melodisen osan jälkeen moukaroiva runttaus tulee kuin tilauksesta ja toisaalta taas kunnon runttauksen jälkeinen melodinen osa on kuin tuulahdus raikasta ilmaa. Erityismaininnan näiden elementtien toimivaksi saattamiseksi ansaitsee myös yhtyeen rumputaiteilija, joka on oletettavasti mustekala.
Soundien puolesta Entities on yksi parhaista. Usein tällaisten bändien musiikki on saatu kuulostamaan melko yksiulotteiselta kliiniseltä äänivallilta, mutta Maleficen tapauksessa soundiin on saatu syvyyttä ja orgaanisuutta. Bändi on saatu kuulostamaan siltä, että se suorastaan hyökkää kaiuttimista repimään kuuntelijan tärykalvoja.
Malefice on siis musiikillisesti hyvinkin tuttua huttua, mutta Entities levy on kyllä selkeä timantti muutoin kissankullan valtaamalla alalla.
30.08.2007, Juha Tanskanen |
|
