|
01. At the Onset of the Age of Despair
02. Speed of Blood
03. Blind My Eyes
04. Delirious Daydreamer
05. Ripper the Gloom
06. Killed by the Queen
07. Song of Fall
08. Ashes World
09. Slog
10. Last Scary Dream
Kesto: 50:31
|
Japanissa on aina kaikki hieman kieroutunutta, olkoon kyse Sabbatin tuhansista EP:istä tai Masonnan mielenvikaisesta noisesta. Yksi tuoreemmista vinoutuneista tuotoksista on varmasti Gallhammer, eli kolme hennonoloista tyttöä soittamassa jylisevää black metalin, doom metalin ja crustin yhteensitovaa musiikkia.
Ill Innocence ei kuitenkaan ole niin hämmentävän uraauurtavaa kuin mitä kolme vuotta sitten julkaistu Gloomy Lights antoi odottaa. Darkthrone on vetänyt viime aikoina HC punkin lähelle black metalin raja-aitoja, ja yhä useampi tunnelmallista sludgea soittava bändi mainitsee Hellhammerin yhdeksi innoittajakseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että levy olisi laadutonta ja kasvotonta perässähiihtäjien vedätystä. Gallhammer on armoton ja äärimmäinen yhtye, jonka biiseistä löytyy nihilististä asennetta ja sävellyksellistä nerokkuutta itse konseptin omaperäisyyden rinnalle.
Tämä yhtyeen kakkosalbumi paljastuu utuisemmaksi kuultavaksi mitä odotin. Etenkin levyn loppupuoli nojaa laveisiin ja huojuviin kitaraosuuksiin, jotka nostavat mieleen Neurosisin kaltaiset yhtyeet. Tämän vastapainoksi Gallhammer suoltaa esiin myös hellhammermaista lahdantaa, joka kiihtyy paikoin erittäinkin kiivaaksi. Näiden kahden tulen väliin jää sitten hidasta tuomionpalvontaa, Sonic Youth -melua, muutama postpunk-henkinen hetki ja hieman herkempääkin tunnelmointia.
Ill Innocence ei kuitenkaan ole niin äärimmilleen viety levy, mitä Gloomy Lights ehkäpä juuri ainutlaatuisen pioneerityönsä takia oli – tai sitten biisimateriaali ei vain ole riittävästi täynnä puhdasta kultaa. Levyltä löytyy kyllä pelottavan iskeviä kappaleita kuten jo The Dawn of -kokoelmalla vakuuttaneet At the Onset of the Age of Despair ja Speed of Blood - etenkin ensiksi mainittu on tuskaisen nautittavaa tuomiopäivän julistusta Vivian Slaughterin korahteluja myöten. Ripper the Gloom taas naittaa ennakkoluulottomasti mutta toimivasti ontonoloista akustista näppäilyä ja primitiivistä crust/thrash-paahtoa. Aina bändin omintakeinen lähestymistapa ei kuitenkaan tuota hedelmää; esimerkiksi hämyisesti rokkaava Blind My Eyes upottaa saappaansa ojanpohjaan kimeiden lauluosuuksien takia.
Gallhammerin ja Ill Innocencen kiitokseksi täytyy sanoa yhtyeen uusiutuneen tyylikkäästi ja säilyttäneen asenteensa kohdillaan. Levylle kuitenkin mahtuu liikaa ilmaa ja täytettä, joka näin laajassa musiikillisessa skaalassa katoaa helposti taivaan tuuliin. Vielä Vivian Slaughter, Mika Penetrator ja Risa Reaper ovat siltikin kaukana edellä ja irrallaan verrattuna muihin tämän genren yrittäjiin, jotta Ill Innocence tulee varmasti olemaan jonkinsortin tapaus tämän vuoden metallikentällä.
24.09.2007, Antti Klemi |
|
