|
01. Prometheus
02. Spielmannsschwur
03. Uns gehört die Welt
04. Sieben Raben
05. Vaulfen
06. Irgendwo in meinem Geiste
07. Koma
08. Wirf den ersten Stein
09. Tod und Teufel
10. Choix des dames
11. Worte
12. Kelch des Lebens
13. Nichts bleibt mir |
Ensimmäisenä tulee ihmeteltyä, kuka tarvitsee Saltatio Mortisin kaltaisia bändejä. Kitarariffit ja yleinen poljento ovat junttimaisia, ja saksa laulukielenä tuo oman inhan lisänsä Aus der Aschen ihanuuksiin. Jahka olen tätä ihmettelemästä päässyt, tajuan, että Saksassahan menee läpi mikä tahansa. Siellä ollaan hulluna niin Corvus Coraxin keskiaikameininkiin kuin muutamaan nimeltä mainitsemattomaan suomalaiseen jämämetallibändiinkin, joten epäilemättä Saltatio Mortis tuo Napalm Recordsin kassaan irtokolikot edellä mainittujen yhtyeiden ystävien taskuista. Ja tekeekin sen melkoisella pieteetillä, sillä Aus der Asche on jo yhtyeen kuudes täyspitkä albumi 2000-luvun puolella. Luojan kiitos minulle ei ole suotu kunniaa tutustua bändiin kuin vasta nyt.
Homman nimi on siis keskiaikarock, jossa säkkipilli soi - ja kuvitteellisella yleisöllä tanssijalka vispaa. On ihailtavaa, kuinka hyvin bändi pystyy tappamaan musiikistaan tunteen. Kuunnelkaapa vaikka tiukkaa Wirf den Ersten Stein, jonka kertosäe ei muuten groovaa sitten niin millään. Vielä kun laulu on läpi levyn ennemminkin melodista puhetta kuin mitään laulamiseen viittaavaa, alkavat kroppani fyysinen ja pääkoppani henkinen kunto olla koetuksella. "Kerta kiellon päälle" tuntuisi olevan näiden tyyppien ohjenuora numero yksi, sillä kehtaavat vielä heittää kuuntelijan korville ranskankielisen Choix Des Damesin. Vähemmästäkin tulee "ihmisen ikävä toisen luo"!
Mitä rauhallisemmaksi bändi heittäytyy, sitä siedettävämmältä se kuulostaa. Rokkaavammista biiseistä Wortessa on yllä mainituista peruslähtökohdista huolimatta etäisesti vetoavaa poljentoa, kun taas päätösballadi olisi akustisine kitaroineen hyvinkin toimiva sävellys, jos vokalistin virkaa toimittaisi joku oraalisesti vähemmän Arnold Schwarzeneggeria tai Till Lindemannia muistuttava kaveri. Levykokonaisuus jää kuitenkin auttamattomasti heikonpuoleiseksi. En pistäisi pahakseni, jos joku Napalm Recordsin toimistolla menisi ja polttaisi osoitteeni.
30.08.2007, Antti Korpinen |
|
