|
01. What Remains?
02. The Price of Life
03. To the Death
04. The Devil’s Hand
05. Of Liars and Thieves
06. As Darkness Dawns
07. D-Composition
08. The Hunt (Subtle)
09. Deadly Sins
10. Betray the Light
11. Prey on the Weak
12. Dead to Me
13. Straight to Hell
|
Soullessissa ei soita mitään eilisen teeren poikia. Itse yhtyeen juuret ovat vuodessa 1997, ja jäsenet taas ovat aloitelleet muusikon uraansa jo 80-luvun puolivälissä erinäisissä thrash metal –orkestereissa. Tällä Nunslaughterinkin kanssa hengaavalla jenkkipoppoolla riittää siis kokemusta, mutta luojan kiitos sitä ei hyödynnetä geneerisen jämä-thrashin luomiseen. Kyse on hämmentävämmästä konseptista.
Vaikka Forever Defiant starttaakin Slayerin ärhäkkyydellä ja S.O.D.:n Speak English or Dien kertosäkeen pelottavasti mieleentuovalla laululla, levyn todelliset peruspilarit ovat melodioissa. Kaikesta vauhdikkuudesta ja pieksennästä huolimatta Soulless on nimittäin erittäin sokeroitu yhtye, joka tuo mieleen vahvasti vanhan Dark Tranquillityn, In Flamesin ja miksei myös At The Gatesinkin. Vikkeläsormiset kitaristit Wayne Richards ja Jim Corrick sävyttävät niin Kreator-henkistä paiskontaa kuin massiiivisia nostatuskohtia tuplakitaroinnilla, ja Jim Lippuccin äänessä on kohtalokkaimmillaan The Galleryn aikaista Mikael Stannea.
Perusasetelmat ovat siis kohdallaan, mutta napakymppiin ei Soulless pääse tällä kolmoslevyllään täräyttämään. Lyhyehköistä biiseistä jää usein puuttumaan sisäisen rakenne ja tarttuvuus, ja levy usein myös toistaa itseään liikaa: melodiat vain yksinkertaisesti tursuavat korvista ulos, ja 13 biisin jälkeen kuulijan on vaikea nostaa esiin selviä hittitimantteja. Etenkin levyn puoliväliin asetetun tunnelmaosuuden eli D-Compositionin jälkeen yhtye ei pysty repimään itsestään selvää uutta lihaa tarjottavaksi. Myös täyteläiseen mutta pehmeäksi jäävään soundimaailmaan olisin kaivannut lisää repivyyttä.
Forever Defiantissa on onneksi sen verran soitannollista taidokkuutta, koukeroista menoa ja vanhan liiton asennetta, että moderniksi ja tyhjänpäiväiseksi korvakarkiksi levy ei onneksi kangistu. Napakasti surraava As Darkness Dawns ja perinteikkyydessään iskevä Straight to Hell ovat osoituksia Soullessin taidoista, ja selvää hutia ei levylle ole eksynyt, joten tämän genren maanikot löytävät paljon iloa Soullessistakin - etenkin kun levyn spessupainoksen mukana tulee niin bonusbiisiä kuin hihamerkkiäkin!
17.08.2007, Antti Klemi |
|
