|
01. New Protection
02. A Smile From Heaven´s Eye
03. Silent War
04. The Prince Of Darkness
05. Break The Chain
06. Corroded Dreams
07. The End Of Days
08. Far Beyond The Stars
09. Black Cloud
10. Endless
11. Heaven Only Knows
12. A Crack In The Wall
|
Melodisen powermetallin ystävät tulevat tykästymään tähän superryhmään. Masterplanista lähteneen rumpali Uli Kuschin uusin bändi koostuu vokalisti Bjorn Janssonista, kiippari Kaspar Dahlqvistista, kitaristi Benny Janssonista ja basisti Mathias Garnasista. Kokemusta miehiltä on muun muassa bändeistä Tears Of Agony, Beyond Twilight, Dionysus, Circle II Circle, XSavior, Treasure Land, Stormwind ja monesta muusta, ja kokemus myös kuuluu uudessa kokoonpanossa.
Bändin soundi voi yllättää monet. Nyt molempien Jorn Landen sekä Kuschin entinen bändi Masterplan taitaa olla suurikin vaikuttaja miehistölleen, sillä Ride The Sky on ilmetty Masterplan-kopio. Melodiset kosketinpolut valloittavat levyn soundimaailman, ja yhdessä Janssonin erittäin Lande-tyylisen tumman äänen kanssa ne luovat helposti väärää illuusiota kuulijalle. Jatkossa kannattaakin olla tarkkana, ettei söhlää bändejä keskenään. Kumpikin on aivan yhtä kompakti ja mahtipontinen progevaikutteineen ja kitaramelodiat kulkevat hienosti, vaikka eivät olekaan aivan yhtä sielukkaita kuin Roland Grapowilla. Toinenkin erottava tekijä löytyy. Ride The Sky ei omaa samaa hittipotentiaalia kuin niin kutsuttu esikuvansa. Levy on hyvin tuotettu, kappaleissa on tarttumapintaa ja vienti kovaa, mutta kokonaisuudeltaan tarjonta on hieman liian tasaista, vaikkei kappaleissa sinänsä vikaa ole.
Levyn aloittava, hyvin Masterplan-tyylinen New Protection omaa voimaa ja laulupotentiaalia, ja nousee siksi muiden kappaleiden yläpuolelle, kuten tekee myös
A Smile From Heaven's Eye, joka potkii alusta lähtien menevällä biitillä ja tarttuvan lennokkaalla, taivaisiin nousevalla ja ah, niin romanttisella kertsillään. Myös raskaammin alkava Heaven Only Knows tunteikkaalla ja puoleensavetävällä kertsillään kuuluu parhaimmistoon. Silent War, Break The Chain, Black Cloud ja The Prince Of Darkness tuovat esille synkempää ja raskaampaa puolta bändiltä, jälkimmäisessä kuuluvat progevaikutteet enemmän ja se on nopeatempoisempi. Corroded Dreams taas hetkittäin muistuttaa kosketinpuolella Freedom Callin hilpeää rallatusta, kertsikin on ihan menevä. The End Of Days on levyn tasaisin kappale ja sikäli hieman puuduttava, ja Far Beyond The Stars on suoraa läpivetoa. Endless on levyn rennompaa puolta, ja A Crack In The Wall on mahtipontinen loppu normaalipainoslevylle. Digiversiolta löytyy bonusraita Make The Spirit Burn ja japskiversiosta Trail Of Fame. Kyllä tätä kuuntelee ennemmin kuin piiskaa ottaa, ja toivotaan jatkoakin bändille, sillä kelpo poweriahan taivastelijat ovat.
24.08.2007, Satu Reunanen |
|
