|
01. Riders Of The Plague
02. Dead And Gone
03. The Murder
04. Echos
05. World Divides
06. Prosperity
07. Untitled
08. Awakening
09. Merciless
10. Into The Pit
11. The Victorious Dead
12. Outro
Kesto 55:26 |
Viitisen vuotta vanha floridalaisyhtye The Absence julkaisee vain parin vuoden perään debyytistään kakkosalbuminsa nimeltä Riders of the Plague. Bändin tuotannossa kuuluu tietty jenkkiläinen ja oman osavaltion death metalin perintö, mutta pääosin bändi menee tyyliltään melko suoraan Dark Tranquillityn ja muiden Ruotsin kevyen death metalin uranuurtajien ja seuraajien jalanjäljille. Tätä bändiä kuunnellessa tulenkin aiheellisesti miettineeksi, että miksi kaikki vähemmän brutaali ja melodioilla rikastettu death metal useimmiten aina laitetaan melodeath–genreen ja sitten mollataan, kun inflamesit sun muut ovat muka jo tehneet kaiken. Esimerkiksi miksi At the Gates on melo-deathia kun taas Dismember on deathia, vaikka melodioita bändit viljelivät melko samaan tahtiin. No oli miten oli, jokaisella on mielipiteensä ja aina yhtä eriävät, eikä The Absencea kukaan kirkkain silmin voi laskea puhtaaksi death metaliksi saati edes edellä mainittujen esimerkkien rinnalle.
Vaikutteita The Absencella on monesta suunnasta 90-lukuisen death metalin (etenkin sen melodisemman haaran) kentällä pahimpia ääripäitä lukuun ottamatta. Yhtyeen soitossa kuuluu terve pirteys ja idearikkaat tarttuvat melodiat ja riffit miellyttävät korvaa mukavasti. Yleissoundi saisi olla astetta raskaampikin, mutta riffien kerronnallisuus ja ennen kaikkea tarttuvuus nostaa yleistunnelmaa huomattavasti. Toisaalta välillä meininki äityy valitettavan geneeriseksi ja miljoona kertaa kuulluksi, josta täytyy kyllä piiskaa antaa. Nykyään varman päälle pelaamisella ei vain mennä pitkälle, ellei sitten taustalla ole major-lafka, joka markkinointinsa avulla muuttaa paskankin rahaksi. Yhtyeen vokalistin lähimmän vertailukohdan löydän heti Mikael Stannesta, joten kovin kauas Dark Tranquillityn puusta bändi ei ole pudonnut.
Joidenkin mielestä taas yksi kuppainen melo-jööti, minun mielestäni makoisa välipala pääruokaa odotellessa.
14.08.2007, Tero Lassila |
|
